Täällähän voisi hyvin kuvitella asuvansa pidempäänkin, sanoi Heikki melkein heti Chiang Maihin päästyämme. Olen ihan samaa mieltä, sillä täältä löytyy ihan kaikkea. Samalla kaupunki on kuitenkin todella rauhallinen ja luonto on lähellä. Meidän koti oli kyllä niin nappivalinta. Sijainti on ihan loistava ja kaikki toimii (jouduttiin kyllä korjauttamaan meidän liesi ja ostamaan uusi pannu pohjaanpalaneen tilalle, hups).
Käydään joka päivä uimassa pihan valtavassa uima-altaassa. Tämä taloyhtiö (D'Vieng Santitham) näyttää olevan erityisesti vähän vanhempien ihmisen suosiossa. Joka aamu altaalla on samat kolme pappaa juttelemassa ja auta armias, jos eksyt sinne samaan aikaan. Papat innostuvat ja siellä sitten istut juttelemassa vaikka koko loppupäivän, jos et kehtaa jossain vaiheessa liueta paikalta. Ei siinä, sain yhdelta papoista pari tosi hyvää ruokapaikkavinkkiä, joita olen hyödyntänyt ahkerasti.









Papat neuvoivat meidän myös läheiselle marketille/torille, josta löytyy miljoona erilaista ruokakojua täynnä kaikkea ihanaa. Siellä käy lähinnä paikallisia, eivätkä kaikki myyjät puhu englantia, joten joitain huteja on myös tullut. Heikki otti esimerkiksi jotain ruokaa, joka olikin sitten käytännössä pelkkää kuivattua chiliä. Thaimaalainen ruoka on tosi haastavaa, jos ei pysty syömään tulista ruokaa. Itse olen päässyt jo kahteen chiliin (tulisuusaste on yleensä 1-3 chiliä), mutta aika tiukkaa se tekee mullekin, vaikka rrrrakasta tulista ruokaa. Samalta marketilta löytyy myös esimerkiksi salaattibaari, josta saa jättiannoksen, siis oikeasti varmaan kilon, salaattia mukaan eurolla.









Uusi vuosi oli täällä ihan mieletön ja jää varmasti mieleen yhtenä hienoimmista. Suunnattiin illaksi  Tha Phae Gatelle vanhaan kaupunkiin, jonne ihmiset kerääntyvät lähettämään paperisia lyhtyjä. Oransseja ja valkoisia lyhtyjä oli taivaalla jo kymmeniä heti alkuillasta ja puolenyön aikoihin niitä täytyi olla satoja. Lyhdyissä oli jotain todella maagista, kun ne nousivat hitaasti yksi toisensa jälkeen ylös ja täyttivät koko taivaan. Välillä jännitettiin, jääkö huonosta kohdasta lähetetty lyhty kiinni puun oksaan tai lyhtypylvääseen ja sitten porukalla hurrattiin, jos se selvisi eteenpäin.



Lyhtyjen mukana on perinteisesti tapana lähettää edellisen vuodet murheet taivaalle tai toiveita tulevalle vuodelle. Me lähetettiin molemmat omat lyhdyt, jotta maksimoitaisiin niiden murheidenpoistokyky ja toiveiden toteutuminen :) Ilotulituksia ei tosiaan edes kaivannut, sillä ne lyhdyt olivat helposti yksi upeimmista tai ainakin tunnelmallisimmista asioista, joita olen tällä matkalla nähnyt. Ihailtiin lyhtyjä vielä hetki vuorokauden vaihtumisen jälkeen, kunnes muistettiin, että oltiin ostettu liput reiveihin :D Täytyy kyllä sanoa, että lyhtyshow olisi ollut aivan tarpeeksi ohjelmaa sille illalle, mutta lähdettiin silti, kun liputkin jo kerta oli. Tuntui, että matka perille olisi kestänyt ainakin kolme tuntia, kun vaellettiin väenpaljoudessa ja pysähdeltiin syömään millon missäkin matkan varrella. Oltiin molemmat jo puolikuolleita väsymyksestä perille päästyämme, joten päätettiin, että yksien drinkkien jälkeen kehtaa jo tilata Grabin kotiin. Reivit jättäisin ensi kerralla välistä, muuten tosi onnistunut ilta!







Ensi viikon suunnitelmissa on muun muassa vierailla Elephan Nature Parkissa, käydä Thaimaan korkeimmassa kohdassa ja uida vesiputouksissa eli aika onnistuneet suunnitelmat, vaikka itse sanonkin!

💜 EMMI