En ole koskaan käynyt muissa kuin Suomen huvipuistossa, enkä siis yhdessäkään Universal Studios -teemapuistossa, ja vanhoina lintsiläisinä odotettiin tätä visiittiä innolla. Itse olen täysi huvipuistonörtti, joten oli sanomattakin selvää, että tähän varattaisiin yksi kokonainen päivä. Universal Studios Singapore on siis elokuvateemainen elämyspuisto Sentosan saarella keskustan vieressä. Pääsyliput sai ostaa etukäteen netistä, jolloin säästi hiukan ja sai kaupanpäälliseksi ruokakupongit.


Liput oli myös yllättävän edulliset, 72 Singaporen dollaria eli noin 45 euroa per aikuinen. Esimerkiksi Lintsin ranneke maksaa 39 euroa + Lintsi häviää kyllä pahasti tällä puistolle laitteissa, tunnelmassa ja koristeluissa, oikeastaan ihan kaikessa :D



Universal Studios -huvipuistoon pääsee kätevästi metron ja bussin yhdistelmällä. Itse otimme North East -linjan metron Harbourfrontiin, josta perille pääsee joko bussilla (ei kuulu turistimatkakorttiin, mutta maksaa 1€) tai kaapelihissillä, jota ei tällä kertaa kokeiltu, sillä arveltiin sen olevan kallis. Puiston teemoja ovat Lost World eli Jurassic Park, Shrek- ja Madagaskar -leffat, New York, Hollywood, Sci-fi ja muinainen Egypti. Puisto on näppärän kokoinen, joten sen kävelee melko nopeasti ympäri. Shrekin linna on yksi näyttävimmistä rakennuksista puistossa. Jokainen yksityiskohta koko puistossa oli hämmästyttävän tarkasti tehty ja välillä oli vaikea päättää mihin katsoisi seuraavaksi. Muinainen Egypti oli myös ihan uskomaton. Puistossa oli säännöllisin väliajoin käynnissä pieniä esityksiä, jotka kuuluivat lipun hintaan. Koko puistossa henkilökunta on pukeutunut teemansa mukaisesti, joka lisää vielä paikan tunnelmaa.

Puistossa on kuusi vuoristorataa, joista muinaisen Egyptin sisävuoristorata oli ehdoton suosikkini. Tästä tuli ehkä hiukan mieleen se Lintsin vesitornin vuoristorata, mutta x 100. Tässä oli paljon kummitusjunatyyppisiä elementtejä, sillä se kulkee melkein täysin pimeässä. Ihan huikea kokemus, eikä edes liian hurja tällaiselle nössölle, joten uskaltaisin väittää, että sopii useimmille. Ainoa miinus oli, että kaikki tavarat piti jättää lokeroon siksi aikaa, jonne täytyi vielä erikseen jonottaa. Lokerot olivat täällä muuten ihan superkätevät, sillä ne toimivat sormenjälkitunnisteella. Tähänkin laitteeseen oli pitkät jonot, mutta säästettiin jonotusaikaa menemällä paljon lyhyempään single rider -jonoon, josta otettiin pääjonon ohi porukkaa, jos laitteessa oli yksittäisiä paikkoja vapaana.


Puiston kaksi hurjinta vuoristorataa, Battlestar Galactica -teemaiset laitteet, on sijoitettu ihan vierekkän, sillä niiden tarkoitus on taistella keskenään. Vaunut lähtevät liikkeelle samaan aikaan ja radat kulkevät sisäkkäin.


Arvottiin kumpaan mennään, sillä molempiin oli yli tunnin jonot. Valittiin tietysti Cylonit tietämättä, että se oli radoista hurjempi, sillä Cylon menee pää alaspäin, Human ei. Ehdottomasti hurjin vuoristorata, jossa olen koskaan ollut, enkä kyllä menisi uudestaan :D



Meille osui tosi ruuhkainen päivä, sillä suosituimpiin laitteisiin oli yli tunnin jonot. Ei ehditty käymään kaikissa laitteissa tämän takia, mutta jäipähän jotain ensi kerraksi. Lähellä sulkemisaikaa jonot kyllä vähenivät reippaasti, mutta siitä huolimatta ei ehditty esim Transformers 4D -vuoristorataan, joka olisi kuulemma myös ollut ihan huikea.

Nörtin oli tietty pakko saada joku matkamuisto :D

Meidän matkan virallinen Thaimaa-osuus alkoi hiukan yli viikko sitten, kun saavuttiin Phuketiin. Phuketissa vietettiin vain muutama päivä ja hyvä niin. Arveltiin, että se ei olisi ihan meidän juttu, mutta haluttiin kuitenkin käväistä. Majoituttiin Surin Beachilla, jonka ranta oli itse asiassa tosi kaunis ja vähäturistinen. Hiekka valkoista ja meri turkoosia, juuri niin kuin pitääkin. Hiukan roskainen se oli ja aallot niin isoja, että uiminen oli kielletty.


Auringonlaskun aikaan paikalla oli meidän lisäksi vain muutama paikallinen ja hääpari ottamassa valokuvia. Täytyy kuitenkin muistaa, että olimme paikalla iltapäivällä ja lisäksi on low season, joten voi olla, että ranta on tavallisesti suositumpi. Hotellimme Surin Sweet oli myös tosi kiva, eikä tehnyt matkabudjettiin isoa lovea. Viiden yön majoitus kahdelta maksoi noin 60€. Meidän huone oli tosi iso ja hotellilla oli uima-allas, jota saatiin käyttää. Taidettiin olla paikan ainoita vieraita, joten saatiin rauhassa vallata allas omaan käyttöömme.





Seikkailtiin rannan vieressä oleville kallioille, josta löydettiin jopa pieni luola. Viime aikoina paljon uutisissa olleen paikallisen jalkapallojoukkueen kohtalo mielessä ei tällä kertaa menty sisään :D Rantakivikko oli ihan täynnä isoja rapuja ja aallot huikeita, kun ne löivät korkeaa kalliota vasten. Surin Beach oli alueena tosi rauhallinen, mutta onnistuttiin löytämään muutama kiva ja edullinen ravintola. Ravintoloissa oli aina ensin tekstit venäjäksi, sitten vasta englanniksi, joten suurimman kävijäryhmän voi varmaan arvata. Rannalta ei löydetty yhtäkään ruokapaikkaa tai edes mehukiskaa, joka oli aika yllätys.



Käväistiin viimeisenä iltana Patongissa viettämässä mun synttäreitä. Huh huh mikä paikka. Bangla Roadilla tuntui, että olisi vetäisty keskelle jotain keskinkertasta postapocalyptista sci-fi-leffaa tai ehkä siihen Star Warsin kohtaukseen, jossa Jabballe esiintyy niitä erilaisia tanssioita.


Vastaan tuli koko ajan oudompia juttuja ja paettiin aika pian paikalta. Älkää menkö katsomaan sitä kuuluisaa ping pong -showta tai tukeko mitään vastaavaa millään tavalla. Tytöt saattaa paikan päällä hymyillä, mutta todellisuus lienee toinen. En suosittele kenellekään.





Aamulla kirjattiin itsemme ulos hotellista ja lähdettiin kohti Ko Phan Gnania. Oltiin ostettu pakettimatka meidän hotellin viereiseltä kiskalta, johon kuului kuljetus Surat Thanin satamaan ja siitä lautta saarelle. Matkaa oli vain hiukan yli 300 km, mutta yli 12 h siinäkin taas meni. Täällä kannattaa varata REILUSTI aikaa matkustamiseen. Aina joku kulkuväline on myöhässä, hajoaa tai ei tule, joten tiukkaa aikataulua ei saa olla. Meillä ei onneksi ollut mikään kiire, mitä nyt nälkäkiukutti puolet ajasta :D Ensin meidät haki hotellilta minibussi, jolla ajettiin Phuketin bussiasemalle. Tässä meni jo pari tuntia, sillä bussi haki matkalla muitakin. Jos olisi ollut fiksu, niin olisi ajanut taksilla suoraan bussiasemalla parissakymmenessä minuutissa, mutta noh. Sitten oikean bussin kyytiin, jolla ajettiin kuutisen tuntia Surat Thaniin. Siitä lava-autolla matkatoimiston pihalle odottamaan toista bussia, joka vei meidät satama-alueelle. Lautta oli yllättäen myöhässä ja kun siihen päästiin oli vielä kahden ja puolen tunnin matka perille. Päästiin kummalliseen lava-autotaksiin Phanganilla onneksi heti ja sitten oltiinkin jo perillä! Meidän vuokraisäntä oli vastassa, saatiin avaimet ja mentiinkin aika pian nukkumaan.








Ensivaikutelmat Phanganilta: rauhallinen, turvallinen, siisti, helppo, kaunis, leppoisa. Me asutaan Sritanun alueella, joka on hippipaikan maineessa ja sen kyllä huomaa. Meidän vuokraisäntäkin on melkoinen haahuilija, eikä täällä aluksi toiminut juuri mikään niin kuin piti. Se varmaan pitää mua ihan kauheana takakireänä valittajana, kun joka päivä laitan sille viestiä jostain pikkuasiasta (esim. wc ei toimi). Ajattelin uskaltaa pian paikalliselle muay thai -salille, sillä en ole päässyt treenaamaan pitkään aikaan! Toivottavasti on kaikki hampaat tallella vielä huomenna :D


💜 Emmi

Sacred Monkey Forest Sanctuary on pyhien makaki-apinoiden koti viidakon keskellä. Apinametsä löytyy Ubudin eteläpäästä, ihan keskustan vierestä. Alueella ei ole apinoita pidätteleviä aitoja, vaan ne elävät vapaasti tällä luonnonsuojelualueella. Osa eksyy myös alueen ulkopuolelle, jossa niitä näkee istuskelemassa katukivetyksellä tai kiipeilemässä kauppojen katoilla. Monkey Forestin ympäristö itsessään on jo huikea vanhoine hindutemppeleineen, joten siellä kannattaa käydä, vaikka ei apinoista välittäisikään. Viidakko, sammaloituneet temppelit, vesiputoukset ja liaanipuut tuovat paikkaan melko vahvaa Indiana Jones -tunnelmaa. Tuntuu tosi epätodelliselta astua suoraan Ubudin ihmisvilinästä keskelle viidakkoa. Pääsymaksu aikuiselta on 50 000 rupiaa, eli noin 3 euroa. Asuimme lyhyen kävely/skootterimatkan päässä, joten kävimme moikkaamassa apinoita muutaman kerran.





Meitä oli etukäteen varoitettu apinoiden härskeistä varastelutaipumuksista. Mitään ruokaa ei alueelle kannata tuoda, sillä se viedään kädestä heti. Samoin kaikki irtonainen yleensä lähtee, eikä esimerkiksi laukun tai taskun vetoketju ole este. Itse en halunnut tehdä lähempää tuttavuutta apinoiden kanssa, sillä, niiden kulmahampaat ovat aika kunnioitettavan kokoiset. Lisäksi, jos apina on päättänyt sinulta jotain viedä ja yrität estää, se saattaa suuttua ja purra. Työntekijöiden mukaan puiston apinat ovat vesikauhu-vapaita, mutta esim. Balin koirista sitä löytyy, joten en ottaisi riskiä. Näin ainakin kerran, kuinka puiston henkilökunta ampui pahimpia rettelöitsijöitä ritsalla, jotta varastettu tavara saataisiin takaisin.


Myös oma kameralaukkuni oli todella kiinnostava, samoin kuin Heikin taskut. Taskuihin ei siis kannata jättää mitään, laukut lukita kunnolla ja pitää niistä kiinni. Puistossa ohjeistettiin myös, että apinoita ei kannata tuijottaa silmiin tai näyttää hampaita hymyillessä, sillä ne voivat tulkita nämä eleet uhkaavina.





Apinat ovat vaihtelevan kiinnostuneita ihmisistä ja etenkin nuoret tuntuivat olevan kiinnostuneimpia. Yksikin nuori makaki hyppäsi Heikin niskaan, etsi hetken kirppuja ja jäi sen jälkeen rummuttelemaan Heikin päätä. Jouduin lopulta hätistämään sen pois, kun rummutus muuttui liian kiivaaksi :D
Liehuvahelmaisia vaatteita, etenkin pitkiä mekkoja tai hameita en suosittele, jos et halua viittä apinaa roikkumaan niistä. Yksikin nainen sai kauhukseen kimppuunsa kolme - neljä nuorta makakia, jotka kiskoivat innoissaan hameenhelmoja joka suuntaan.





Alueelta on mahdollista ostaa riistohintaan pieniä banaaneja apinoille annettavaksi. Toimme yhdellä kerralla pari banaania mukanamme (tiiviissä muovipussissa, syvällä repussa, sillä apinat kyllä tietävät, jos sinulla on ruokaa mukana) ja yritimme löytää jonkun rauhallisen yksilön, jolle ne antaa. Isoimpia kannattaa hiukan varoa, sillä ne voivat olla välillä aggressiivisia. Emme kuitenkaan nähneet uhkaavia tilanteita ja pääsääntöisesti apinat käyttäytyivät ihan mallikkaasti.


Banaani katosi parempiin suihin samantien, kun sen kaivoi ulos repusta, en edes ehtinyt kuvaa saamaan :D Kaiken kaikkiaan Pyhä apinametsä on meidän ehdottomia suosikkeja Ubudissa. Siellä viihtyy helposti tunteja apinoita ja temppeleitä ihaillessa.

Gilin tapahtumien jälkeen Singapore tarjosi meille ihanan rauhallisen miniloman, joiden aikana päästiin lataamaan akkuja ja ihmettelemään tätä futuristista megametropolia. Singaporen lentokenttä itsessään on jo upea, eikä kukaan roikkunut kyljessä kiinni ja yrittänyt myydä meille mitään. Sen sijaan mentiin nätisti jonoon, josta saatiin mittaritaksi kahdessa sekunnissa ja ruuhkattoman matkan jälkeen oltiin perillä hotellillamme.


Hotellimme oli lähellä Aljuniedin MRT-asemaa - muutaman pysäkin päässä keskustasta. Singaporelaiset rakastavat ruokaa ja meidänkin katu oli ihan täynnä, lähinnä kiinalaisvaikutteisia, ruokakojuja ja ravintoloita. Meitä vastapäätä oli myös valitettavasti Durianille pyhitetty marketti, jonka kammottavat tuoksut leijailivat nenään aina, kun hotellista poistui. Durian on todella suosittu täälläpäin ja se taitaakin olla Singaporen epävirallinen kansallishedelmä. Itseni on vaikea keksiä mitään yhtä kammottavaa - se mädän sipulin maku - mutta monet rakastaa :D Aion kyllä vielä yrittää tykätä durianista, mutta saa nähdä miten siinä käy.


Singaporen metro MRT on tosi kätevä ja helppo. Me ostettiin kolmen päivän turistipassit, joilla saa kulkea vapaasti metrolla, bussilla ja junalla. Korteille ladataan aikaa (ei ollut kallista) ja maksetaan 10 dollarin pantti, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa. Kortin voi palauttaa myös lentokentällä samalla, kun poistuu. Ehkä parasta Singaporessa on sen puhtauden ja toimivuuden lisäksi todella ystävälliset ihmiset. Usein emme edes ehtineet kysyä apua tai ohjeita, jos olimme eksyksissä tai emme osanneeet käyttää metron lippuautomaatteja, kun joku oli jo opastamassa oma-aloitteisesti. Matkamme ajaksi osui Singaporen 53. kansallispäivä, jonka olisimme luultavasti missanneet ellei paikallinen, jolta kysyimme neuvoa, olisi vielä juossut peräämme ja varmistanut, että kai tiesimme, että huomenna on kansallispäivä ja tulemmehan katsomaan ilotulituksia.


Tällaisesta tulee tosi hyvä olo varsinkin, kun se kontrasti oli niin iso Lombokin roistoihin verrattuna. Muutenkin alkoi jo tuntua väsyttävältä, että usein meidät nähtiin vain kävelevinä pankki-automaatteina Balilla ja Lombokissa, eikä kukaan ollut ystävällinen, ellei siitä saanut rahaa. Ehkä tuon maanjäristyksen tunnelmat on vielä niin vahvana mielessä, että tulee kärjistettyä, mutta joka tapauksessa teki nyt hyvää ottaa hiukan etäisyyttä Indonesiaan. (Tarkennan nyt vielä, että Indonesiassakin oli paljon superihania ihmisiä ja ollaan ehdottomasti menossa sinne takaisin, kunhan näistä traumoista selvitään! :))


Minkälainen matkakohde Singapore sitten on? Futuristinen, siisti, toimiva, ystävällinen, ruuhkainen (ei kuitenkaan liikenteessä) ja kaiken kaikkiaan upea. Me oltiin päätetty tykätä Singaporesta jo ennen kuin olimme siellä käyneetkään, mutta odotukset kohtasivat aika lailla ja kaupunki oli just niin ihana kuin kuviteltiin. Joka puolella on näitä kuuluisia kieltokylttejä, joissa uhkaillaan sakoilla, jos esim. roskaat, tupakoit tai syöt duriania. Ei uskallettu edes juoda vettä metrossa, sillä siellä syöminen tai juominen on huonoa käytöstä, josta napsahtaa sakot :D Säännöt eivät kuitenkaan meitä haitanneet, sillä niiden avulla Singapore pysyy siistinä.


Singapore on kallis muihin matkakohteisiimme verrattuna. Julkiset kulkuvälineet ja taksit ovat kuitenkin edullisia. Asuminen on kallista ja syömiseenkin saa palamaan rahaa helposti. Eksyimme ensimmäisen päivänä Raffles Cityn kauppakeskuksessa olevaan ravintolaan, jolla on yksi michelin tähti. Paikka oli ihan täynnä, joten menimme syömään tietämättä siitä sen enempää, mutta silti ruoka ei ollut Suomen mittapuulla kallista. Maksoimme noin kympin per henkilö ja saimme vielä ilmaiset jälkkärit kaupan päälle. Pääsin myös lääkärille samalla reissulla näyttämään maanjäristyksessä saamiani haavoja. Kävin Raffles medical -asemalla, joka on yksi isoimpia yksityisiä lääkäriasemia Singaporessa ja toimipisteitä löytyy joka paikasta. En ollut varannut aikaa, vaan ilmoittauduin tiskille ja pääsin sisään viiden minuutin päästä. Kaikki sujui tosi jouhevasti ja käytikerta lääkkeineen maksoi noin 100 SGD.


Singaporessa pystyy myös syömään edullisesti, jos suosii ruokakojuja ja pienempiä ravintoloita. Kaikkialla ruoka on todella hyvää. Chinatownissa olisi päässyt syömään parilla dollarilla, mutta kaikki kojut olivat niin täynnä, ettei haluttu lähteä tunkemaan. Meidän hotellin lähellä oli useita ravintoloita, joista sai ruokaa mukaan muutamalla dollarilla. Lisäksi käytiin yhtenä päivänä lounaalla Old airport road food centressa, jossa miljoona ruokakojua tarjosi lukemattomia vaihtoehtoja parilla dollarilla per annos.


Kasvisruokaa oli yllättäen hiukan hankala löytää, mutta tuolta food centrestä löysin ainakin yhden vegetarian-kojun, joka tosin myi esim. haineväkeittoa. Luultavasti kaikki ruuat siinä kojussa oli oikeasti kasvisruokaa, mutta en kuitenkaan uskaltanut esim tuota eväkeittoa ottaa, sillä kiinalainen myyjä ei ymmärtänyt, kun yritin sitä kysyä.




💜 Emmi

Lombokin maanjäristyksestä on nyt tasan viikko. Olimme Lombokin edustalla sijaitsevilla Gili-saarilla järistyksen aikana. Kirjoitan myöhemmin kokemuksia järistyspäivästä ja Indonesiasta poistumisesta, joka ei tosiaan ollut helppoa. Nyt emme jaksa enää miettiä tapahtunutta ja keskitymme saamaan ajatukset kasaan.

Lombokia ravisteli 5.8.2018 voimakkuudeltaan 7.0 magnituden maanjäristys, joka luokitellaan erittäin voimakkaaksi. Yli 7:n järistyksissä on myös tsunamivaara. Iso osa rakennuksista Gili Airilla tuhoutui tai vaurioitui ja siellä tällä hetkellä olevat ihmiset kertoivat, että saarella saatiin eilen taas sähköt. Kestää varmasti viikkoja ellei kuukausia, ennen kuin saarelle pääsevät taas turistit. Tostaina vahvistettiin 563 ihmisen kuolleen ja yli 150000 menettäneen kotinsa. Tämä oli tunnetun historian voimakkain Lombokiin iskenyt järistys.

En ikinä unohda meidän respan ilmettä, kun hän vaelsi tuhoutuneiden bungalowien välissä ja nosteli hajamielisesti meidän tavaroita rojun keskeltä, eikä selvästikään tiennyt mitä tehdä. Pahoiteltiin molemmat tapahtunutta ja toivotettiin toisillemme onnea.

Bungalowimme ennen:






Lyöttäydyttiin italialaisen pariskunnan kanssa yhteen, jotta meillä olisi paremmat mahdollisuudet päästä saarelta pois ja Lombokin lentokentälle. Gili Airilla ja mantereella oli täysi kaaos ja tunnelma melko hysteerinen. Kaikki taistelivat veneistä ja kuljetuksista. Pois pääseminen kesti koko päivän. Meillä ei ollut tarpeeksi vettä, eikä sitä saanut mistään lisää ja kuumuus teki päivästä tuskallisen. Olin lisäksi satuttanut itseni, kun putosin portaat maanjäristyksen aikana, joten käveleminen oli vaikeaa ja haavat alkoivat vuotamaan uudestaan. Kaduilla juoksenteli aaseja ja muita karanneita eläimiä. Uskomattominta tässä kaikessa oli paikallisten (niiden, joille ei ollut käynyt mitään) suhtautuminen pakeneviin turisteihin. Meitä käytettiin surutta hyväksi vaatimalla kohtuuttomia maksuja kuljetuksista ensin veneellä pois saarelta ja myöhemmin kuljetuksesta lentokentälle. Venekyytiä luultiin ilmaiseksi, mutta sekin maksoi 100 000 IDR per henkilö, kun tavallisesti se on noin 20 000 IDR. Kaikki olettivat, että poliisi, armeija tai vastaavat olisivat evakuoimassa ihmisiä pois saarilta mahdollisimman nopeasti, sillä jälkijäristysten vaara oli yhä olemassa. Poliisi ja armeija olivat kyllä paikalla, mutta hekin kuljettivat ihmisiä pois paikalta maksusta, eikä kyse ollut mistään pienistä summista. Joidenkin mukaan kyytiin pääsivät vain ne, jotka maksoivat eniten. Meiltä vaadittiin neljä miljoonaa, miljoona per henkilö, kyydistä lava-auton perässä. Sama matka maksaa normaalisti 250 000 IDR per taksi. Meillä ei yhteensäkään ollut tarpeeksi käteistä rahaa ja meidät olisi jätetty sinne, ellen olisi muistanut laukkuuni piilottamiani hätävaraeuroja.

Kysyinkin meille kyydin antaneilta, eikö heitä yhtään hävetä rahastaa ihmisten hädällä (taisin kyllä sanoa muutakin ei niin ystävällistä) ja teki oikesti mieli motata sitä tyytyväisenä myhäilevää gangsteria. Seurassamme ollut italialaistyttö puolestaan toivoi heidän käyttävän meiltä saadut rahat perheidensä hautajaisiin (aika mafiasanonta, italialaiset :D). Lava-auto hajosi puolessa välissä matkaa, josta onneksi löysimme normaalin taksin, jolla heitimme italialaiset lentokentälle ja itse menimme lentokenttähotelliin, joka oli selvinnyt vain pienillä halkeamilla ja oli muuten ihan kunnossa.

Meillä oli lento varattuna vasta seuraavaksi päiväksi Balille ja sieltä Singaporeen. Onneksi olimme varanneet lennot pari päivää ennen maanjäristystä, monet eivät olleet ja odottivatkin nyt kentällä ensimmäistä konetta, johon mahtuisivat. Yritimme nukkua hotellissa, mutta puolenyön aikaan heräsimme uuteen jälkijäristykseen, joka ei onneksi ollut kovin voimakas. Siitä huolimatta nappasimme tyynyt ja peitot mukaan ja nukuimme yön hotellin takapihalla. Moni muukin oli päätynyt samaan ratkaisuun ja naureskelimme hermostuneesti porukassa asialle ennen kuin vihdoin nukahdimme.


Seuraavana päivänä lentokenttä oli edelleen ihan täynnä ja lennot tietysti myöhässä. Joku ranskalainen toimittaja haastatteli meitä radio-ohjelmaan, jossa pääsimme kertomaan poliisin ja armeijan toiminnasta. Päätin, että huokaisen helpotuksesta vasta Singaporessa. Lennot menivät onneksi ihan hyvin ja olimme vihdoinkin Singaporessa turvassa! Teki mieli halata ensimmäistä vastaantulijaa. Sinä yönä nukutti, vaikka painajaisia tuosta päivästä näkee varmasti vielä pitkään.

Meille kävi hyvin, mutta monet menettivät kotinsa, työpaikkansa tai jopa perheensä.

Indonesian Punainen Risti kerää lahjoituksia Lombokin järistyksen uhreille: http://donasi.pmi.or.id/donations/lombok-kita-bantu/

Myös täällä voi lahjoittaa: https://www.gofundme.com/earthquake-relief-for-lombok

Saavuttiin Gili Airille maanantaina pitkän reissupäivän jälkeen hiukan ennen puoltayötä. Matka tänne ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä fast boatit oli peruttu huonon sään takia. Loppujen lopuksi jouduttiin matkustamaan ensin minibussilla pari tuntia Ubudista Padang Baihin (tämä oli matkan mukavin osuus :D), rekkalautalla Lombokiin, taksilla lähemmäs Gili-saaria ja merirosvojen pikaveneellä yön pimeydessä Gilille. Yli 12h meni yhteensä, en voi suositella kenellekään. Meinattiin jo perua koko reissu Lombokin maanjäristysten ja sataman sulkemisen takia, mutta oltiin jo varattu hotelli, joten päätettiin lähteä yrittämään.


Lauttamatkassa meni hiukan yli kuusi tuntia. Lauttaan pääseminen oli oma taistelunsa, sillä satamassa oli paljon ihmisiä odottamassa laivaan pääsyä ja jouduttiin lopulta juoksemaan toiseen lauttaan, kun ensimmäiseen ei mahtunut. Osa oli odottanut meitäkin pidempään, eikä silti päässyt laivaan. Lauttamatkan jälkeen jouduttiin odottamaan vuoroamme Lombokin satamassa, sillä kaikki lautat eivät mahtuneet satamaan yhtä aikaa. Maksettiin ylihintaa taksista, joka pysähtui matkan varrella mm. tapaamaan kaveriaan (juuh miksi ei) ja joka vei meidät epämääräiseen pikkusatamaan pääsataman sijaan. Siellä meitä odotti ilmeisesti joku taksikuskin kaveri, joka sanoi vievänsä meidät omalla veneellään Gilille, jos maksamme 500 000 IDR, joka on ihan älytön summa 10 minuutin venematkasta. Saatiin hintaa hiukan alemmas, vaikka eihän meillä juuri ollut vaihtoehtoja, niin kuin tämä merirosvokin totesi, sillä satama oli jo kiinni siihen aikaan yöstä. Rosvot veivät meidät sitten Gili Airin satamaan, josta kävelimme vielä hotellille. Gili Airilla ei ole moottoriajoneuvoja, vain hevosvankkureita, joiden käyttöä ei haluttu tukea. Hotellin respapoikakin totesi, että näytättepä väsyneiltä :D Vihdoinkin oltiin perillä, sitten vaan suoraan nukkumaan.

Seuraava päivä olikin jo paljon valoisampi :) Gita Gili -hotelliimme kuuluu aamiainen, jota syödessä pystyy ihailemaan turkoosina hohtavaa merta. Aika luksusta. Siinä vaiheessa eilispäivän vastoinkäymiset kyllä unohtui. Meillä on söpö pieni bungalow, josta kävelee rantaan ehkä minuutin. Ensimmäiset päivät ollaan lähinnä makoiltu rannalla ja uitu lämpimässä meressä. Tänään tarkistin ensimmäisen kerran, missä viikonpäivässä mennään. Hotellimme edustalta pääsee suoraan snorklaamaan ihan vaan kävelemällä veteen! Ihan rannan edustalla pääsee jo näkemään paljon erilaisia kaloja ja kilpikonnia. Snorklausvälineitä vuokrataan joka kadunkulmassa hintaan 25 000 IDR päivä.