Uluwatuun mennään surffaamaan ja se kyllä näkyy. Joka kulmalta löytyy surffivaate- tai lautakauppaa ja muutenkin meininki on varsin rento. Me viihdyttiin tällä kertaa vain muutama päivä, mutta aiotaan mennä vielä takaisin. Ehdittiin vierailla Uluwatun temppelillä, ihailtiin äkkijyrkkiä mereen johtavia kallioita ja käytiin muutamalla rannalla.

Uluwatun temppeli on yksi Balin vanhimmista. Temppeli sijaitsee ihan mielettömällä paikalla Balin eteläosassa, korkeiden kallioiden päällä. Kallioilta on upeat näköalat avomerelle. Alueelle saavuttiin Balilla totuttuun tapaan krääsämyymälöiden ohi. Sisäänkäynnillä saa lainaksi sarongin, jos oma ei sattunut mukaan. Temppelialueella asuu paljon apinoita, joiden suloisuuden ei pidä antaa hämätä. Ne ovat nimittäin varsin taitavia taskuvarkaita - aurinkolasit ovat varsinkin niiden mieleen.


Sisäänkäynnillä vartija kielsi aurinkolasien käytön ja kaikki korut piti ottaa pois näkyvistä. Taskuvarkaita ei osunut meidän kohdalle, mutta silloin oli erityisen kuuma päivä, joten ehkä suurin osa oli puiden suojissa. Temppelialue itsessään oli kaunis, mutta ihan täynnä kiinalaisia turisteja, jotka kiipelivät vaarallisen näköisesti jyrkille kallioille ottamaan kuvia. Iso ihme, ettei mitään sattunut.

Käytiin katsomassa kolme rantaa: Uluwatu Beach, Thomas-beach ja Padang Padang. Uluwatu Beach on surffirantojen ykkönen, jota meidän brasilialais-hostit suosittelivat. Ranta-alueelle oli pieni pääsymaksu (muistaakseni 10 000 rupiaa). Ranta on aamusta iltaan asti täynnä surffareita, joita katsellessa päivä mukavasti meneekin. Ranta on usein listattu maailman parhaiden surffirantojen joukkoon. Rannalle laskeudutaan pystysuoraan kallioon rakennettuja portaita pitkin alas, kuten usealle muullekin rannalle Uluwatussa. Matkan varrelta löytyy pieniä luolia ja apinoita.

Padang Padang Beachille oli myös 10 000 rupian pääsymaksu ja sinnekin laskeudutaan kalliossa olevia portaita pitkin. Padang Padangille laskeutuminen oli extrajännittävää, sillä portaat kulkevat paikoitellen todella kapeaa reittiä luolan läpi. Luolassa saattaa myös nähdä lisää apinoita (pidä kiinni omaisuudestasi).


Rannalla jouduinkin myöhemmin taistelemaan apinan kanssa, sillä yksi livahti tavaroideni kimppuun takaapäin kesken auringonoton. Ehdin nappaamaan laukkuni apinan nenän edestä, mutta eväät menivät parempiin suihin. Mielummin eväät kuin lompakko kuitenkin :D

Thomas Beach oli ehkä näistä paras auringonottoranta, sillä se on tilavin. Uimareille Uluwatun rannat eivät ehkä ole se paras ratkaisu, sillä aallot voivat tosiaan olla aikamoiset. Lisäksi vesi oli paljon kylmempää kuin mihin ehdimme Thaimaassa tottua. Kaunista kaikilla rannoilla kuitenkin oli, sillä jokaisessa hiekka oli ihan valkoista ja vesi turkoosinvihreää.

Majoituksemme Casamar Balissa oli myös ihan nappivalinta. Hotellilta on kävelymatka Padang Padangiin ja brasilialaiset omistajat superletkeitä ja avuliaita. Jouduimme suunnitelmanmuutosten takia lähtemään hotellilta pari päivää aikaisemmin, joka onnistui ongelmitta. Kiitos Ricardo!

Nyt ollaan oltu jo muutama päivä Nusa Penidan saarella Balin edustalla sukeltamassa. Eilen nähtiin mantarauskuja, joita olen AINA halunnut nähdä! Palataan näihin kuitenkin vielä myöhemmin.

💜 Emmi

Saavuttiin takaisin Balille vajaa kaksi viikkoa sitten ristiriitaisissa tunnelmissa. Tykkäsin tosi paljon Thaimaasta ja olisin helposti viihtynyt siellä pidempäänkin. Viimeksi Balilta pois pääseminen tuntui helpotukselta tämän maanjäristysepisodin jälkeen, joten tunnelmat koneessa matkalla kohti Denpasaria oli vähintäänkin mietteliäät.



Päästiin kuitenkin ongelmitta Uluwatuun, josta olin buukannut meille majoituksen. Uluwatu on alue Balin eteläosassa ja se tunnetaan rentona surffikohteena. Ensivaikutelma Uluwatusta ei ollut paras mahdollinen, sillä koko alue vaikutti jotenkin kuivuneelta ja värittömältä taksin ikkunasta katsottuna. Ei oltu nukuttu yli vuorokauteen, sillä Krabilta oli Uluwatuun yllättäen pidempi matka kuin Helsinki-Vantaalta Denpasariin, joten ehkä osa tuosta menee väsymyksen piikkiin.

Saavuttiin meidän hostelliin/hotelliin, jonka luonnollisesti omisti brasilialaisten surffareiden porukka. Casamar Bali oli todella kiva ja omistajat ihan huipputyyppejä, joten vahva suositus tälle! Meidän huoneen lukko piti kyllä heti ensitöikseen vaihtaa, sillä edellinen asukas oli vienyt avaimen mukanaan. Illalla mentiin niin aikaisin nukkumaan kun kehdattiin. Olin ollut koko päivän jo valmiiksi säikkynä Balille paluusta ja nukuin illan toinen silmä auki, taskulamppu kädessä valmiina juoksemaan. Majoitusvalinta ei sikäli ollut paras mahdollinen, sillä meidän huone sijaitsi melko korkealla toisessa kerroksessa. Noh, eiköhän heti ENSIMMÄISENÄ yönä rytissyt uudelleen. Heräsin paniikissa klo 2.45, kun sänky tärisee puolelta toiselle. Otsalamppu valmiiksi päässä huudan Heikkiä hereille ja samalla hetkellä tärinä jo lakkaakin. Heikki kertoo vakavalla naamalla (yhä sikeässä unessa) tietävänsä varmuudella, mitä se oli, mutta ei maanjäristys ainakaan :D Menen ulos katsomaan, mutta kukaan ei vaikuta olevan hereillä. Aamulla selviää, että kyseessä oli Balinmerellä tapahtunut 6.0:n järistys, joka oli tuntunut ympäri Balia. Meidänkin koko hotelli oli kuulemma herännyt ja osa juossut ulos. Kiitos Bali mahtavasta tervehdyksestä, mutta ei ollut tarpeen!

En nukkunut loppuyönä ollenkaan vaan päivitin maanjäristyssovellusta ja uutissivustoa vuoronperään. Mitään ei kuitenkaan enää tapahtunut ja seuraavana yönä sai nukkua rauhassa.











Tuosta on nyt pari viikkoa aikaa ja tunnelmat jo paljon kepeämmät. Bali on edelleen kiva, eikä pienistä järistyksistä ole yleensä mitään haittaa. Ei myöskään tuomittu Uluwatua ensivaikutelman perusteella vielä ja hyvä niin, sillä paikka osoittautuikin varsin huikeaksi, mutta siitä lisää myöhemmin, nyt lähdetään etsimään Balin parasta Nasi Gorengia!

💜 Emmi

Koh Poda

Koh Poda

Koh Podan paikallisia

Koh Poda

Koh Poda

Koh Poda on luonnonsuojelualuetta, jonne päästäkseen turisti maksaa 400b per henkilö (netissä lukee monessa paikassa 100b per henkilö ja luulin jo, että taas farangia vedätetään, mutta hinnat on ilmeisesti oikeasti nousseet, sillä ainakin viisi eri ihmistä antoi tämän saman hinnan). Tämän pääsymaksun tarkoituksena on pitää alue siistinä ja luonto terveenä. Hypättiin taas pitkähäntäveneen kyytiin ja sovittiin, että lähdetään takaisin kolmen tunnin päästä. Uitiin taas kirkkaassa uima-allasvedessä pikkukalojen kanssa ja ihailtiin meripatsaita. Podan päärannan edustalla kohoaa yksi valtavan kokoinen kukkula, jonka edustalla voi snorklata.

Käveltiin saarta ympäri, eikä sen toisella puolella ollut ketään, joten saatiin nämä huikeat maisemat hetkeksi ihan itsellemme. Uitiin ja kauhisteltiin valtavia merimakkaroita, joita saaren edusta oli täynnä. Rannalla vipelsi myös monenvärisiä rapuja ja tuntemattomaksi jääneitä etanan ja simpukan sekoituksia. Haaveilen tänne yöksi jäämisestä ja rannalla nukkumisesta.

Lopulta jouduttiin lähtemään kiireellä takaisin Ao Nangiin, sillä ukkosmyrsky lähestyi, eikä haluttu olla loukussa saarella. Täälläpäin myrskyt on vähän toisenlaisia kuin Suomessa, joten Podan visiitti jäi odotettua lyhyemmäksi. Voin kuitenkin vain suositella! Pääsymaksu lievitti hiukan omaa ahdistusta turismin haitoista luonnolle, mutta muista silti kertätä omat roskat mukaan mantereelle vietäväksi, äläkä snorklatessa koske mihinkään.

Nyt ollaan jo Balilla, jossa ollaan ehditty kokemaan jo kaikenlaista jännää, kuten tosi kivoja yöllisiä maanjäristyksiä, mutta palataan niihin myöhemmin.

💜 Emmi

Lähdettiin Phanganilta muutama päivä aikaisemmin, sillä keksittiin, että käydään katsomassa Krabi menomatkalla Balille. Meidän piti alunperin viettää myös Krabilla pidempi aika, mutta luultavasti se jää nyt näihin kolmeen päivään. Krabi on ihan mielettömän upea, mutta täällä on huomattavasti kalliimpaa kuin vaikka Phanganilla.


Saatiin viettää kaksi kuukautta pienellä paratiisisaarella, jonne toivottavasti palataan vielä. Ihana Koh Phangan, on jo ikävä!























































Palataan seuraavaksi Balilta!

💜 Emmi