Ollaan vietetty Da nangissa nyt kolmisen viikkoa ja viihdytty erittäin hyvin. Da nangissa on mukavaa suurkaupungin fiilistä, mutta oma asuinalueemme An Thuong on silti todella rauhallinen. Osa kujista on kuin suoraan jostain söpöstä ranskalaisesta pikkukylästä. Kojut ja kahvilat koristellaan iltaisin silkkilyhdyillä ja jouluvaloilla. Alue on ulkomaalaisten suosiossa, mutta turisteja ei silti ole riesaksi asti. Rantaan kävelee viisi minuuttia.
Heikki kaipasi vaihtelua vietnamilaiseen ruokaan (en voi ymmärtää...), joten meillä oli missiona löytää jotain muuta tarjoileva ravintola tästä läheltä. Ja voin kertoa, että sellainen kyllä löytyi! Taco Ngon myy aivan ihania fuusiotacoja aasialaisella twistillä. Paikan taiwanilainen omistaja ei ollut koskaan maistanutkaan tacoja ennen ravintolan perustamista, joten maut ovat todella uniikkeja ja kekseliäitä. Taco Ngon on etenkin länsimaalaisten expattien tarkoin varjeltu salaisuus ja aina ihan täynnä. Kyseessä on pieni, kojumainen paikka muutamalla pöydällä, mutta ulkonäön ei pidä antaa hämätä. Kannattaa kokeilla esim. wasabi-coleslaw-tofutacoja, nams! Tuoretta, raikasta ja edullista. Extraplussaa vielä söpöstä koirasta. Olen nyt joka kerta unohtanut ottaa kuvan itse ruuasta, sillä on ollut niin kiire syömään se, haha pahoittelut!
Yksi kaupungin isoimmista (myös kirjaimellisesti) nähtävyyksistä on kaupunkia halkova lohikäärmesilta, joka syöksee tulta viikonloppuiltaisin. Lauantain suunnitelmina oli käydä katsomassa tätä hehkutettua tapahtumaa kunnolla ja asemoiduimme läheiseen baariin jo hyvissä ajoin. Muutama muukin oli keksinyt saman, emmekä enää mahtuneet istumaan kattoterassille, josta sillan olisi nähnyt. Jäimme kuitenkin paremman suunnitelman puuttuessa pelaamaan bilistä ja tutustuimme samalla oregonilaiseen Williin, jolla oli sama ongelma. Lopulta näimme tulishown baarin kattoterassilta, joka oli ihan hyvä veto, sillä sillan ympäristö oli ihan tukossa ihmisistä.
Torstaina teimme päiväretken Ba Na Hillseille, jossa sijaitsee Sun World ja Golden Bridge. Kyseessä on siis 1400 metrin korkeuteen nousevat kukkulat, joiden päälle on rakennettu eräänlainen huvipuisto, temppelialue ja ranskalaistyylinen kylä linnoineen. Golden Bridgen jättiläismäiset, siltaa kannattelevat kädet, ovat varmasti alueen kuuluisin nähtävyys siitäkin huolimatta, että silta on valmistunut vasta viime vuonna. Paikan päälle pääsee ainoastaan kaapelihissillä.
Olimme buukanneet bussikyydin, sillä perille ajaa Da Nangista tunnin, Grab olisi tullut aika kalliiksi, emmekä halunneet itse ajaa. Valitsimme Green Bus Toursin, joka haki meidän kotimme edestä ja veisi illalla takasin 100 000 dongilla (noin 4 euroa). Osa oli buukannut opastetun kierroksen, joten mukana oli myös opas, joka neuvoi meidätkin oikealle gondolihissille. Kukkulan laelle kulkeva kaapelihissi on oppaamme mukaan maailman pisin. Matkaa huipulle on yli viisi kilometriä.
Olin lukenut kauhukertomuksia hissimatkasta etukäteen ja hermostutti astua huojuvaan vaunuun. Hissi kulki todella kovaa, mutta matka ei ollut ollenkaan niin paha kuin mitä kuviteltiin. Maisemat olivat ihan huikeat ja tuntui uskomattomalta sukeltaa pilvien välistä yhä korkeammalle. Meille sattui lähes pilvetön päivä, joten pääsimme ihailemaan maisemia merelle asti.
Vaunu pysähtyi ensin kukkulan puolivälissä, josta löytyy kultainen silta jättikäsineen. Itse silta oli todella vaikuttava, mutta väenpaljous sellainen, ettei siitä pystynyt kunnolla nauttimaan. Väisteltiin siinä selfiekeppejä hetki ja jatkettiin matkaa. Sillan jälkeen alueelta löytyy tulppaanipuutarha ja sata vuotta vanha viinikellari. Maisemat olivat hetken kuin jostain eurooppalaisesta pikkukaupungista. Hyvin hämmentävää, mutta kaunista.
Itse huvipuistoalue sijaitsee kukkulan huipulla, joten suuntasimme seuraavaksi takaisin hisseille. Hämmennyimme taas lisää, sillä huipulla odotti täysikokoinen ranskalainen kylä Notre Dameineen, linnoineen ja tunnelmallisine kahviloineen. Omituiset katutaitelijat (puujaloilla seisovat miehet kimaltaviksi perhosiksi pukeutuneina) toivat asetelmaan vielä oman jännän lisämausteensa. Kylä oli hienosti toteutettu ja todella yksityiskohtainen, mutta en ihan ymmärtänyt sen pointtia :D Hämmennyksestä huolimatta istahdimme yhteen söpöistä pikku kahviloista syömään vietnamilaisia munkkeja (uppopaistettu, seesaminsiemenillä kuorrutettu munkki, jonka sisällä makeaa red bean -tahnaa). Käväisimme myös temppelialueella, josta löytyi erilaisia kiinalaisia pagodoja ja buddhalaisia temppeleitä. Loppuajan vietimme pelikoneita pelatessa ja uskaltauduimme myös yhteen laitteeseen. Odotin enemmän huvipuistolaitteita, mutta niitä ei ole kuin muutama, vuoristoratoja löytyy kaksi. Vuoristoradat katsottiin parhaaksi jättää välistä, gondolihississä oli jo ihan tarpeeksi jännitystä.
Kaiken kaikkiaan ihan vierailun arvoinen paikka, tosin hiukan ylihinnoiteltu, sillä liput maksoivat 700000 dongia per henkilö. Lipun hintaan kuuluu toki koko puisto laitteineen ja nähtävyyksineen + gondolihissi, mutta esim. Singaporen Universal Studios maksaa suunnilleen saman verran ja kyseessä on kuitenkin Vietnam. Kuuleman mukaan Da Nangista yritetäänkin kovasti muovata Vietnamin oma luksuslomakohde. Sen verran tiuhaan tuonne rannalle nousee kallista hotellia ja hienoa ravintolaa, että voin hyvin uskoa. Lisäksi nähtävyydet, ruoka ja tekeminen tuntuvat maksavan täällä nyt jo keskimäärin enemmän kuin muualla Vietnamissa.
Hienoista ravintoloista puheen ollen, käydään illalla testaamassa Nén Restaurant Heikin synttäreiden kunniaksi (SHHH se on sitten yllätys). Kyseessä on siis moderni vietnamilainen fuusiokeittiö, jossa pyritään kasvattamaan itse mahdollisimman monta raaka-ainesta ravintolan omassa puutarhassa. Ravintolaa on kehuttu tosi paljon paikallisessa expat-ryhmässä, joten odotukset ainakin on korkealla!
💜 EMMI
.
Heikki kaipasi vaihtelua vietnamilaiseen ruokaan (en voi ymmärtää...), joten meillä oli missiona löytää jotain muuta tarjoileva ravintola tästä läheltä. Ja voin kertoa, että sellainen kyllä löytyi! Taco Ngon myy aivan ihania fuusiotacoja aasialaisella twistillä. Paikan taiwanilainen omistaja ei ollut koskaan maistanutkaan tacoja ennen ravintolan perustamista, joten maut ovat todella uniikkeja ja kekseliäitä. Taco Ngon on etenkin länsimaalaisten expattien tarkoin varjeltu salaisuus ja aina ihan täynnä. Kyseessä on pieni, kojumainen paikka muutamalla pöydällä, mutta ulkonäön ei pidä antaa hämätä. Kannattaa kokeilla esim. wasabi-coleslaw-tofutacoja, nams! Tuoretta, raikasta ja edullista. Extraplussaa vielä söpöstä koirasta. Olen nyt joka kerta unohtanut ottaa kuvan itse ruuasta, sillä on ollut niin kiire syömään se, haha pahoittelut!
Yksi kaupungin isoimmista (myös kirjaimellisesti) nähtävyyksistä on kaupunkia halkova lohikäärmesilta, joka syöksee tulta viikonloppuiltaisin. Lauantain suunnitelmina oli käydä katsomassa tätä hehkutettua tapahtumaa kunnolla ja asemoiduimme läheiseen baariin jo hyvissä ajoin. Muutama muukin oli keksinyt saman, emmekä enää mahtuneet istumaan kattoterassille, josta sillan olisi nähnyt. Jäimme kuitenkin paremman suunnitelman puuttuessa pelaamaan bilistä ja tutustuimme samalla oregonilaiseen Williin, jolla oli sama ongelma. Lopulta näimme tulishown baarin kattoterassilta, joka oli ihan hyvä veto, sillä sillan ympäristö oli ihan tukossa ihmisistä.
Ba Na Hills - hämmentävä teemapuisto
Torstaina teimme päiväretken Ba Na Hillseille, jossa sijaitsee Sun World ja Golden Bridge. Kyseessä on siis 1400 metrin korkeuteen nousevat kukkulat, joiden päälle on rakennettu eräänlainen huvipuisto, temppelialue ja ranskalaistyylinen kylä linnoineen. Golden Bridgen jättiläismäiset, siltaa kannattelevat kädet, ovat varmasti alueen kuuluisin nähtävyys siitäkin huolimatta, että silta on valmistunut vasta viime vuonna. Paikan päälle pääsee ainoastaan kaapelihissillä.
Olimme buukanneet bussikyydin, sillä perille ajaa Da Nangista tunnin, Grab olisi tullut aika kalliiksi, emmekä halunneet itse ajaa. Valitsimme Green Bus Toursin, joka haki meidän kotimme edestä ja veisi illalla takasin 100 000 dongilla (noin 4 euroa). Osa oli buukannut opastetun kierroksen, joten mukana oli myös opas, joka neuvoi meidätkin oikealle gondolihissille. Kukkulan laelle kulkeva kaapelihissi on oppaamme mukaan maailman pisin. Matkaa huipulle on yli viisi kilometriä.
Olin lukenut kauhukertomuksia hissimatkasta etukäteen ja hermostutti astua huojuvaan vaunuun. Hissi kulki todella kovaa, mutta matka ei ollut ollenkaan niin paha kuin mitä kuviteltiin. Maisemat olivat ihan huikeat ja tuntui uskomattomalta sukeltaa pilvien välistä yhä korkeammalle. Meille sattui lähes pilvetön päivä, joten pääsimme ihailemaan maisemia merelle asti.
Vaunu pysähtyi ensin kukkulan puolivälissä, josta löytyy kultainen silta jättikäsineen. Itse silta oli todella vaikuttava, mutta väenpaljous sellainen, ettei siitä pystynyt kunnolla nauttimaan. Väisteltiin siinä selfiekeppejä hetki ja jatkettiin matkaa. Sillan jälkeen alueelta löytyy tulppaanipuutarha ja sata vuotta vanha viinikellari. Maisemat olivat hetken kuin jostain eurooppalaisesta pikkukaupungista. Hyvin hämmentävää, mutta kaunista.
Itse huvipuistoalue sijaitsee kukkulan huipulla, joten suuntasimme seuraavaksi takaisin hisseille. Hämmennyimme taas lisää, sillä huipulla odotti täysikokoinen ranskalainen kylä Notre Dameineen, linnoineen ja tunnelmallisine kahviloineen. Omituiset katutaitelijat (puujaloilla seisovat miehet kimaltaviksi perhosiksi pukeutuneina) toivat asetelmaan vielä oman jännän lisämausteensa. Kylä oli hienosti toteutettu ja todella yksityiskohtainen, mutta en ihan ymmärtänyt sen pointtia :D Hämmennyksestä huolimatta istahdimme yhteen söpöistä pikku kahviloista syömään vietnamilaisia munkkeja (uppopaistettu, seesaminsiemenillä kuorrutettu munkki, jonka sisällä makeaa red bean -tahnaa). Käväisimme myös temppelialueella, josta löytyi erilaisia kiinalaisia pagodoja ja buddhalaisia temppeleitä. Loppuajan vietimme pelikoneita pelatessa ja uskaltauduimme myös yhteen laitteeseen. Odotin enemmän huvipuistolaitteita, mutta niitä ei ole kuin muutama, vuoristoratoja löytyy kaksi. Vuoristoradat katsottiin parhaaksi jättää välistä, gondolihississä oli jo ihan tarpeeksi jännitystä.
Kaiken kaikkiaan ihan vierailun arvoinen paikka, tosin hiukan ylihinnoiteltu, sillä liput maksoivat 700000 dongia per henkilö. Lipun hintaan kuuluu toki koko puisto laitteineen ja nähtävyyksineen + gondolihissi, mutta esim. Singaporen Universal Studios maksaa suunnilleen saman verran ja kyseessä on kuitenkin Vietnam. Kuuleman mukaan Da Nangista yritetäänkin kovasti muovata Vietnamin oma luksuslomakohde. Sen verran tiuhaan tuonne rannalle nousee kallista hotellia ja hienoa ravintolaa, että voin hyvin uskoa. Lisäksi nähtävyydet, ruoka ja tekeminen tuntuvat maksavan täällä nyt jo keskimäärin enemmän kuin muualla Vietnamissa.
Hienoista ravintoloista puheen ollen, käydään illalla testaamassa Nén Restaurant Heikin synttäreiden kunniaksi (SHHH se on sitten yllätys). Kyseessä on siis moderni vietnamilainen fuusiokeittiö, jossa pyritään kasvattamaan itse mahdollisimman monta raaka-ainesta ravintolan omassa puutarhassa. Ravintolaa on kehuttu tosi paljon paikallisessa expat-ryhmässä, joten odotukset ainakin on korkealla!
💜 EMMI
.
