En tiennyt Phu Quocista juuri mitään ennen Vietnamiin tuloa. Halusimme sisällyttää tälle matkalle vielä yhden paratiisisaaren, joten Phu Quoc pääsi listalle. Saigonissa tapasimme britti-Stephenin, joka viettää aina talvet Vietnamissa ja osasi kertoa meille Phu Quocista enemmän. Hänen mukaan saatamme olla jo myöhässä, sillä saarelle rakennetaan kovaa kyytiä valtavia resortteja ja esim. monet kiinalaiset lentoyhtiöt ovat jo aloittaneet suorat lennot saarelle. Stephen ei itse juuri tästä syystä siellä enää viihdy. Kuulosti aika masentavalta, mutta päätimme, että haluamme kuitenkin nähdä paikan itse.

Phu Quoc sijaitsee Kambodzan rannikon edustalla, se on 50 km pitkä ja leveimmillään 25 km. Long Beach on saaren pisin ja tunnetuin ranta. Sen edustalta löytyy suurin osa majoituspaikoista, kuten myös oma hotellimme Homestead Garden View Resort. Valitsin tämän hotellin, sillä se sijaitsee ihan rannan tuntumassa, aamupala kuuluu hintaan ja tiluksilta löytyy uima-allas. Huoneemme oli symppis bungalow-tyyppinen, siisti mökki, jonka terassilla pääsi loikoilemaan omassa riippumatossa! Uima-allas sijaitsi tien toisella puolella, mutta sitä ei oikeastaan edes kaivannut, sillä ranta nyt on 100 x allasta parempi. Plussaa henkilökunnan ihanista koirista! Täällä viihtyi ihan loistavasti sen kaksi viikkoa.









Kontrasti Saigoniin olikin melkoinen. Melu ja skootteritulva vaihtuivat tuulessa huojuviksi palmuiksi ja valkoisiksi hiekkarannoiksi. Pääsimme taas lillumaan lämpöiseen meriveteen ja keräämään kookoksia suoraan puusta. Long Beachilta tosiaan löytyy resorttia toisensa perään ja monet rannat ovat yksityisomistuksessa. Meidänkin häädettiin pari kertaa ystävällisesti muualle hotellin omalta rannalta. Phu Quocin rannat eivät olleet kauneimmat näkemämme, mutta todella upeat kuitenkin. Merivesi oli aika sameaa verrattuna vaikka Gilien kristallinkirkkaaseen veteen. Tälläkin saarella roskat ovat iso ongelma ja kuulemma moni ranta peittyy roskaan heti, jos niitä ei siivoa. Long Beach oli hyvin hoidettu, mutta pohjoisempana, jossa turisteja ei ollut, alkoi roskaisuuttakin näkymään enemmän. Mitenhän saari aikoo selvitä tulevaisuudessa, kun sinne lappaa tuhat bussilastillista turistia päivässä? Muovia poltettiin kyllä jo täälläkin teiden varressa.


Eniten turisteja saarella kiinalaisten lisäksi vaikutti olevan Venäjältä, Ruotsista ja Suomesta. Suomalaisiin tömäsi ihan joka puolella niin, että alkoi jo ahdistamaan :D Toki ollaan matkustettu paikoissa, joissa länkkäreitä on paljon, mutta suomalaisiin ei juurikaan olla törmätty. Suomalaisissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta iso osa täällä lomailevista vaikutti olevan juuri sellaisia pakettimatkaturisteja, joita saa hävetä. He esimerkiksi puhuvat tarjoilijalle suomea, nautiskelevat aamupalalla viidettä oluttaan, mulkoilevat kiukkuisesti muita ihmisiä ja räyhäävät liian läheltä kulkeville koirille ja lapsille. Lisäksi todella moni palvelu oli suunnattu venäläisille. En esimerkiksi löytänyt tavallista apteekkia koko saarelta, sillä _kaikki_ apteekit olivat venäläisten pitämiä, jossa puhuttiin vain venäjää. Sain huonolla venäjälläni kysyttyä ihan perus allergialääkettä, mutta sitäkään ei ollut tai sitten mua ei ymmärretty.















Hintataso Phu Quocilla on myös aika kova verrattuna vaikka Thaimaan saariin. Täällä maksettiin ihan perusruuista ja juomista ravintolassa helposti yhteensä 10€ per kerta kun taas Thaimaassa tai Balilla sama setti olisi irronnut yli puolet halvemmalla. Katuruokakojuista ruokaa sai halvemmalla, mutta kojut vaihtelivat paikkoja, joten aina ei löydetty hyväksi havaittua kojua uudestaan. Kasvisruokaa kojuista oli myös vaikea löytää. Oikein hyvät bahn minhit tai phot näistä kuitenkin irtoaa noin 20 000 - 30 000 dongilla eli noin eurolla. Tuoreet hedelmämehut, smoothiet ja kookokset sai kojuista usein myös tosi edullisesti. Esimerkiksi ihana hampaaton mummeli myi itse puristettua passiohedelmämehua puolen litran pulloissa 20 000 dongilla eli vajaa 0,80 eurolla. Kivoja, vähän edullisempia ravintoloita Long Beachin pohjoisosassa on esimerkiksi Heaven, Iris Cafe ja Phương bình, joka on täydellinen auringonlaskubongailuun rannalla.

Liikenne kaupunkialueella oli Kaakkois-Aasiassa totuttuun tapaan hullua, ei missään tapauksessa kuitenkaan Saigonin veroista, mutta skoottereita kyllä riitti. Kaupunkialue on onneksi pieni ja kaupungin ulkopuolella meno rauhottui heti, eikä liikennettä ollut juurikaan. Pohjoiseen menevät tiet ovat lisäksi leveitä ja hyvässä kunnossa. Käytiin skootteriretkellä saaren pohjoisosassa tarkoituksena löytää autioranta ja käydä Starfish beachilla.

Starfish beach on tunnettu punaisista meritähdistä, joita elää runsaasti rannan tuntumassa. Ranta on hiukan haastavien yhteyksien päässä, sillä tiet ovat loppupäässä pienet ja mutaiset, joten esim. turistibussit eivät sinne pääse. Tästä huolimatta päärannalla porukkaa riitti, ja meillä meni ensimmäisen viiden minuutin aikana hermot meritähtiä ilmassa roikottaviin ihmisiin. Musta tuli rannan virallinen meritähtipoliisi ja kiersin ryhmästä toiseen pyytämässä, että ihmiset laskisivat eläimet takaisin mereen, eivätkä koskisi niihin enää. Mutta eihän se tietenkään mitään auttanut, sillä kohta niitä taas joku roikotti ilmassa, kun selkänsä käänsi. Ei voitu katsella tätä enää ja lähdettiin kävelemään rantaa pohjoisemmaksi. Vähän matkan päästä löytyi tosi hiljainen poukama, joka oli mielestäni yksi kauneimmista koko saarella! Istuttiin riippumatossa ja uitiin siinä onnellisina loppupäivä. Meritähtiä ei sillä rannalla näkynyt lainkaan ja päärannallakin niiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Valokuvan saaminen meritähden kanssa on monelle niin tärkeää, ettei eläimen kuoleminen siinä prosessissa haittaa asiaa ollenkaan. Ihmiset onnistuu kyllä pilaamaan aina kaiken.

















Kaiken kaikkiaan ihan kiva, nätti saari, mutta vaikkapa Thaimaasta löytyy hienompia ja hiljaisempia saaria, joten tänne tuskin enää palataan. Vietettiin kuitenkin täällä oikein mukava kahden viikon 'loma' meidän rankasta reissaamisesta :D Nyt ollaan jo siirrytty Da Nangiin, joka vaikuttaa oikein lupaavalta, mutta siitä myöhemmin!

💜 EMMI