Doi Inthanonin kansallispuisto on must Chiang Maissa vieraileville. Doi Inthanon on samalla myös Thaimaan korkein huippu 2,565 m ja Himalajan vuoriston alku.

Puisto sijaitsee kätevän matkan (n. 60km) päässä Chiang Maista, joten sinne voisi hyvin tehdä päiväretkenkin, mutta me päätettiin yöpyä puiston alueella. Skootterilla sai ajaa perille pari tuntia. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja leveitä, joten mitään ongelmia ei takapuolen puutumisen lisäksi ollut.

Hotellilla meille kerrottiin, että pääministeri olisi tänään käymässä vuorella, joten me ei ehkä päästäisi sisään. Onneksi oltiin varattu pari päivää, joten jos ei päästäisi sisään tänään voitaisiin kokeilla seuraavana päivänä uudestaan. Jätettiin tavarat hotellille ja suunnattiin ensimmäiselle vesiputokselle. Mitään ongelmia ei kuitenkaan tullut, joten ehkä pääministeriä ei sittenkään haitannut jakaa puisto rahvaan kanssa. Mae Klang -vesiputous löytyy heti puiston sisäänkäynnin kohdalta, josta ostettiin liput koko puistoon. Länkkäri maksaa 300 bahtia sisäänpääsystä ja siihen kuuluu koko puiston alue paitsi huipun twin pagodat.

Mae Klang Waterfall

Meidän lisäksi paikalla oli vain pari muuta turistia ja suurimmaksi osaksi päästiin tutkimaan aluetta ihan rauhassa kahdestaan. Vesiputoksen päälle pääsee kiipeämällä kapeita portaita pitkin (ne missaa helposti, mutta siellä ne on) ja näköalat viidakkoon ovat jo sieltä huikeat.

Wachirathan Waterfall

Seuraavaksi ajeltiin ehkä puiston suosituimmalle ja näyttävimmälle putokselle. Wachirathan oli aivan upea, leveä putous, jonka metelin kuulee kauas. Putouksen sivulle pääsee portaita pitkin ja sieltä lähti myös ilmeisesti jokin vaellusreitti. Paikalla oli aika paljon turisteja, mutta todellakin käymisen arvoinen paikka. Ihan putouksen vieressä on myös tosi kiva pieni kahvila.












Tässä vaiheessa iski myös pieni kriisi, kun huomattiin, että bensa on ihan loppu ja ajellaan enää huuruilla. Mapsin mukaan lähimmälle bensikselle oli 10 km, josta ei selvittäisi. Ystävällinen puistonvartija neuvoi thain ja englannin sekoituksella meille, että 1 km päästä pitäisi löytyä tankkauspiste. Se oli alamäkeen, joten lähdettiin toiveikkaina kruisaamaan mäkeä alas. Puolessa välissä huomattiin, ettei pyörä ole enää edes päällä, mutta jotenkin me onnistuttiin liukumaan suoraan aseman pihaan :D Tästä viisastuneina tarkkaillaan bensamittaria tästä lähtien viiden minuutin välein.

Seuraavaksi ajeltiin eteenpäin vuorta ylöspäin. Matkan varrellta löytyy esimerkiksi Mae Klang Luangin kylä, jonka riisipeltoja ja kahvipensaita pysähdyttiin ihailemaan. Täällä kannattaa myös pysähtyä juomassa kupillinen paikallista tuoretta (IHANAA) kahvia.

Suosittelen muuten lämpimästi hiukan järeämpää skootteria puiston alueelle, sillä nousua on tosiaan aika paljon. Meidän menopeli selvisi huipulle, mutta hilkulla se oli.

Twin Pagoda

Seuraavaksi ajeltiin Twin Pagodalle, kuninkaan ja kuningattaren kunniaksi pystytetyille muistomerkeille vuoren huipulle. Huipulle tulee talvella oikeasti kylmä, nytkin asteita oli noin 15 ja oltiin jäässä shortseissa ja t-paidoissamme. Paikallisten toppatakit ja villapipot silti hiukan nauratti. Torneilta on ihan huikeat näköalat alas puistoon. Puiston yllä on lähes jatkuva sumukerros, jonka välistä pilkistää muun muassa havupuita ja muita tutunoloisia kasveja. Välillä sai muistuttaa itseään, että ollaan tropiikissa. Huipulta lähtee vaellusreitti, jonka kulkee ainutlaatuisen pivimetsän (cloud forest) läpi. Näitä ikuisen usvan peittämiä ekosysteemejä löytyy ainoastaan korkealta vuoristosta Aasiasta ja Etelä-Amerikasta.















Koko puisto on ihan superhieno paikka, jota suositellaan lämpimästi kaikille Chiang Main kävijöille.

💜 EMMI