Tanah Lot on arviolta 1500-luvulta peräisin oleva hindutemppeli meressä. Pitihän meidänkin pitää yksi kunnon turistipäivä ja käydä katsomassa ehkä Balin kuuluisin temppeli. Laskuveden aikaan temppelin lähelle pääsee kävellen merenpohjaa pitkin. Sisään ei turret pääse, mutta näimme kyllä, kuinka joitain turisteja päästettiin kuvaamaan temppelin keskivaiheille sen jälkeen, kun olivat ensin saaneet papeilta jonkinlaisen puhdistuksen tai siunauksen (maksullisen toki).

Tanah Lot laskuveden aikaan

Päätimme ajaa itse Canggusta Tanah Lotiin, joka oli ihan hyvä päätös, sillä arveltiin, että taksia takaisin voi olla vaikea saada tai ainakin kuskin kanssa joutuu läpikäymään kauhean shown ennen kuin hinnasta päästään yhteisymmärrykseen. Tinkiminen täällä on ihan kamalaa ainakin tottumattomalle. Itseltä menee ainakin hermo helposti, jos joku yrittää selkeästi vedättää, mutta silloin pitäisi vain muistaa hymyillä ja tinkiä kohteliaasti loppuun asti. Taksikuskit on mestareita turistien vedättämisessä ja Balilla vallitseekin jonkinlainen taksimafia, joka yrittää savustaa Uberit ja Grabit ulos kilpailusta. Joka paikassa on kylttejä, joissa kielletään kaikki muut kuin paikalliset taksit, vaikka Uber ja Grab saavat ihan luvallisesti toimia Indonesiassa. Itse käytämme paikallisia takseja vain hätätapauksessa, sillä joka kerta ei jaksa käydä läpi sitä draamaa kyydin hinnasta. Uber, Grab ja Bluebird taksit ovat kiinteähintaisia, mittaria käyttäviä palveluita, joiden kanssa pääsee vaan niin paljon helpommalla.


Skootterimatka Berawalta temppelille kesti alle puoli tuntia, eikä tie ollut kovin ruuhkainen, joten matka meni oikein mukavasti. Sisäänpääsy taisi maksaa 60 000 IDR per henkilö ja skootteriparkki pari tuhatta lisää. Temppelialuuen läheisyyteen oli rakennettu valtava turistikrääsäkeskittymä, jonka läpi täytyi kävellä temppelille päästäkseen. Ohitettiin ainakin miljoona krääsäkauppaa ja ravintolaa, joukossa oli myös pari merkkiliikettä ja pankki, koska miksi ei.

Itse temppeli oli aika pieni - maisemat oli kyllä näyttävät. Voin kuvitella, että näky olisi vieläkin upeampi nousuveden aikaan, jolloin temppeli näyttäisi nousevan merestä. Tarinan mukaan temppeliä vartioivat myrkylliset merikäärmeet ja yhtä tällaista merikäärmettä olisikin päässyt ihastelemaan lähempää vieressä olevassa luolassa. Luolan ovella oli pari miestä ottamassa maksuja vastaan ja sisälläolijat ottivat selfieitä ja silittivät ilmeisen huumattua käärmettä. Ei kiva.



Moni turisti saapuu temppelille katsomaan auringonlaskua. Me päätettiin lähteä ennen sitä, jotta vältyttäisiin ruuhkalta. Ruuhkat on täällä ihan omista sfääreistä, eikä skootteri (tai se balilainen ajomentaliteetti) ei ehkä ole ihan vielä 100% hallussa, joten haluttiin ajaa rauhassa kotiin. Auringonlaskua kannattaa varmasti jäädä ihailemaan, jos kuljetus on sovittu etukäteen.

Vielä ennen poislähtööä ostettiin ihan mielenkiinnosta durian-jätski, sillä kumpikaan ei ollut maistanut kyseistä hedelmää aikaisemmin. Tiesin kyllä, että durianin maku jakaa mielipiteitä, toiset rakastaa, toiset vihaa. Durianin vieminen julkisille paikoille taisi olla jopa kiellettyä joissain maissa? Yleensä tykkään aika lailla kaikesta, mutta durian ei kyllä kuulu näihin. Ihan järkky pilaantunut sipulinmaku vielä jäätelön muodossa, yhhhhh. Heikki ei edes uskaltanut maistaa :D

Any PROBLEM with MEAT???

Tanah Lotissa saa kulumaan vaikka koko päivän, jos haluaa kierellä kojuja ja käydä syömässä. Ravintolat eivät olleet edes pahan hintaisia ja syötiinkin lounas jossain paikallisessa kuppilassa, jossa sain pyytämällä kasvisruokaa. Sain ruokaan jopa tofua erikseen pyytämällä, sillä pari päivää olin mennyt pelkällä vihanneksia + riisiä -linjalla, kun muuta ei ole ollut tarjolla. Useimmat ravintolat kyllä täällä tarjoavat tempeä, mutta nyt oli osunut muutama sellainen, jossa sitä ei ollut. Taidettiin viettää temppelialueella yhteensä muutama tunti, jonka jälkeen ajettiin suoraan rannalle fiilistelemään ilta-aurinkoa.

💜 Emmi