Ensimmäinen viikko Chiang Maissa, Thaimaassa
By EmminMenolippuBalille - joulukuuta 19, 2018
Jätettiin tiistaina sateinen Singapore taaksemme ja lähdettiin kohti pohjoista. Chiang Mai on Pohjois-Thaimaan pääkaupunki ja Thaimaan toiseksi suurin kaupunki. Se tunnetaan Thaimaan vehreänä kulttuurikeskuksena ja ruokamekkana, eikä oikeastaan tarvittu sen enempiä perusteluja tänne muuttamisessa. Lisäksi lähes kaikki tällä matkalla tapaamamme reissaajat ovat suositelleen Chiang Maita, eikä kellään ollut kaupungista mitään negatiivista sanottavaa, joten hiukan viime hetkillä päätimme muuttaa suunnitelmia ja suunnata pohjoiseen. Chiang Mai sijaitsee melko korkealla vuoristossa sisämaassa, joten rantakohde se ei harmi kyllä ole.
Ensimmäinen järkytys iski vastaan heti lentokentällä: täällä on kylmä! Marras - maaliskuussa on viileä ja kuiva kausi, mutta en arvellut sen tarkoittavan ihan näin viileää. Balin kosteankuumaan ilmastoon tottuneelle +22 voi oikeasti järkyttää :D Onneksi ostin hupparin Singaporesta. Heikillekin piti käydä oikein ostamassa pitkät housut. Heikin ainoat pitkälahkeiset katosivat Thaimaahan jo nelisen kuukautta sitten, eikä niitä ole tätä ennen kaivattu. Itsekin jouduin ostamaan umpinaiset lenkkarit (koiralauma Phanganilla varasti edelliset) ja nyt täällä alkaa jo pärjäämään. Ja tiedetään kyllä, että Suomessa on pakkasta, joten ei saisi valittaa, mutta on tämä nyt aika hirveetä. Nauratti, kun jossain Ilta-Sanomien jutussa sanottiin, että 'Talvikuukausina Chiang Main ilmasto on suomalaisellekin sopiva'. Just :D
Ensijärkytyksestä toipuneina ollaan jo opittu arvostamaan sitä, ettei kävellessä hiki valu heti silmiin, eikä sandaalit lipsu nihkeissä jaloissa. Ensimmäiset päivät yövyttiin vanhassa kaupungissa tarkoituksena löytää vuokra-asunto. Olin sopinut etukäteen pari näyttöä, mutta kovin moni asunto ei tuntunut enää olevan vapaana. Huomaa kyllä, että joulukuu on suosituinta aikaa matkustaa Chiang Maihin. Meille ehti tulla jo pieni huoli löydetäänkö enää mitään kivaa, kun ollaan näin myöhään liikkeellä. Kyselin vinkkejä asunnonhakuun yhdestä Chiang Main Facebook-ryhmästä ja sieltä tiedettiin kertoa, että paras tapa on ottaa skootteri alle ja ajella eri taloyhtiöitä läpi kyselemässä. Näin mekin siis tehtiin ja kierrettiin parin päivän aikana varmaan 15 eri condoa läpi.
Täällä pidempään viihtyvät länkkärit vuokraavat usein huoneiston hotellimaisesta condominiumista. Asunnossa saattaa käydä siivooja pari kertaa viikossa ja talon muihin varusteluihin kuuluvat tyypillisesti vartijat, uima-altaat ja kuntosalit. Osa taloyhtiöistä sijaitsi trendikkäällä Nimmanin alueella, jonka vuokrat yllättivät. Pienestä yksiöstä saatettiin pyytää lähes 700 euroa kuussa. Hylättiin Nimman melko pian, ei me muutenkaan oltaisi sinne tarpeeksi hipstereitä, ja suunnattiin kivemmalle ja rauhallisemmalle alueelle Santithamiin. Alue on enemmän paikallisten suosiossa, mutta silti Nimmanin alueelle on vain parinkymmenen minuutin kävelymatka. Sieltä löysimme myös nykyisen asuntomme. Taloyhtiömme d'Vieng Santitham on hotellimainen, mutta meiltä löytyy ihan normaalisti keittiö, olkkari, makkari ja kylppäri. Talon pihalla on valtava uima-allas ja päädyssä kuntosali. Ulos ja sisään kuljemme sormenjälkitunnisteilla.
Täällä pidempään viihtyvät länkkärit vuokraavat usein huoneiston hotellimaisesta condominiumista. Asunnossa saattaa käydä siivooja pari kertaa viikossa ja talon muihin varusteluihin kuuluvat tyypillisesti vartijat, uima-altaat ja kuntosalit. Osa taloyhtiöistä sijaitsi trendikkäällä Nimmanin alueella, jonka vuokrat yllättivät. Pienestä yksiöstä saatettiin pyytää lähes 700 euroa kuussa. Hylättiin Nimman melko pian, ei me muutenkaan oltaisi sinne tarpeeksi hipstereitä, ja suunnattiin kivemmalle ja rauhallisemmalle alueelle Santithamiin. Alue on enemmän paikallisten suosiossa, mutta silti Nimmanin alueelle on vain parinkymmenen minuutin kävelymatka. Sieltä löysimme myös nykyisen asuntomme. Taloyhtiömme d'Vieng Santitham on hotellimainen, mutta meiltä löytyy ihan normaalisti keittiö, olkkari, makkari ja kylppäri. Talon pihalla on valtava uima-allas ja päädyssä kuntosali. Ulos ja sisään kuljemme sormenjälkitunnisteilla.
Vuokranantajamme asuvat Etelä-Afrikassa, mutta ehdimme tavata heidän pikaisesti. Thaivälittäjän kanssa huolehdimme kaikista käytännön asioista. Emme esimerkiksi tienneet, että ulkomaalaisen, joka ei asu hotellissa Thaimaassa, on täytettävä immigtationiin vielä nippu papereita. Ei tällaisesta ollut puhettakaan Koh Phanganin hippisaarella, jossa asuimme iloisesti kaksi kuukautta vuokralla ilman mitään byrokratioita. Onneksi välittäjämme hoiti kaikki paperityöt puolestamme. Saatiin muuten tutustua lähemmin Thaimaan viranomaisiin hiukan eri merkeissä, sillä saatiin sakot skootterilla kortitta ajamisesta. Skootteria varten pitää Thaimaassa olla ihan mopokortti, b-ajokortti ei siis käy.
Tiedettiin tämä periaatteessa kyllä, mutta ajateltiin kiinni jäämisen olevan tosi epätodennäköistä, sillä kaikki vakuuttivat ettei kortteja koskaan kysytä. Noh eiköhän heti enimmäisenä päivänä hymyileväinen poliisisetä tietenkin pysäyttänyt. Sakot olivat seitsemän euroa ja skootteria sai ajaa vielä kolme päivää. Mitään rekisteriä poliisilla ei kuulemma ole, joten kiinni voi jäädä vaikka kuinka monta kertaa ja maksat aina vain sakot uudestaan. Taidetaan kuitenkin ajella polkupyörillä ja bussilla jatkossa ihan varmuuden vuoksi :D Ilman skootteria olo voi olla avuton, sillä kunnollista julkista liikennettä ei ole. Täältä löytyy kyllä vastikään avattu bussilinja, jonka pitäisi toimia oiken hyvin. Lisäksi kadut ovat paremmin suunniteltuja kävelijöille ja pyöräilijöille, toisin kuin vaikka Balilla. Indonesialaiset kävelevät muuten kaikista vähiten maailmassa. En ole ollenkaan yllättynyt. Kerrankin näin, kuinka balilainen naapurimme päräytti 200 metrin matkan lähikauppaan skootterilla.
Tiedettiin tämä periaatteessa kyllä, mutta ajateltiin kiinni jäämisen olevan tosi epätodennäköistä, sillä kaikki vakuuttivat ettei kortteja koskaan kysytä. Noh eiköhän heti enimmäisenä päivänä hymyileväinen poliisisetä tietenkin pysäyttänyt. Sakot olivat seitsemän euroa ja skootteria sai ajaa vielä kolme päivää. Mitään rekisteriä poliisilla ei kuulemma ole, joten kiinni voi jäädä vaikka kuinka monta kertaa ja maksat aina vain sakot uudestaan. Taidetaan kuitenkin ajella polkupyörillä ja bussilla jatkossa ihan varmuuden vuoksi :D Ilman skootteria olo voi olla avuton, sillä kunnollista julkista liikennettä ei ole. Täältä löytyy kyllä vastikään avattu bussilinja, jonka pitäisi toimia oiken hyvin. Lisäksi kadut ovat paremmin suunniteltuja kävelijöille ja pyöräilijöille, toisin kuin vaikka Balilla. Indonesialaiset kävelevät muuten kaikista vähiten maailmassa. En ole ollenkaan yllättynyt. Kerrankin näin, kuinka balilainen naapurimme päräytti 200 metrin matkan lähikauppaan skootterilla.
Muutettiin asuntoomme sunnuntaina ja ollaan pari päivää lähinnä uitu, käyty salilla, syöty ja etsitty tulevaa vakkariruokakojua. Ketään ei varmasti yllätä, että pohjoisthaimaalainen ruoka on ihanaa. Moni ruuista on myös sellaisia, joita ei löydy muualta Thaimaasta. Kuplatee on täällä iso juttu ja itselläni sitä kuluu myös vähintään yksi päivässä. Meidän ovelta kymmenen askeleen päässä on teekoju, joten välillä saa tosissaan hillitä, ettei niitä hae tunnin välein. Iso kuplatee maksaa 0,50 senttiä. Kasvisruokaa on ollut yllättävän vaikea löytää, mutta bongasimme juuri ihan lähistöltä pikkuravintolan, joka myy vain vege- ja vegaaniruokaa. Heikkikin on alkanut vakavasti siirtymään kasvissyöjäksi, myös ravintoloissa, eikä vain kotona, joten kiva löytää tällainen paikka ihan läheltä.
💜 EMMI
0 kommenttia
Jätä kommentti <3