Ollaan aina haluttu päästä näkemään niitä postikorttimaisemista tuttuja, merestä nousevia karsti- kalkkikivikukkuloita, joita erityisesti Krabin alueella pääsee näkemään. Kun matkaoppaissa puhutaan Krabista, tarkoitetaan yleensä Ao Nangin aluetta. Ao Nang vaikuttaa turisteille suunnatulta lomakylältä, mutta se sisältää sellaisia upeuksia, joita ei voitu ohittaa.
Päätettiin siis lähteä Phanganilta muutamaa päivää aikaisemmin ja poiketa Ao Nangissa matkalla Phuketin lentokentälle. Saarilta poistumiseen kannattaa muutenkin varata koko päivä aikaa. Vaikka meidän lento Phuketista olikin lähdössä vasta klo 22.00 illalla, ei välttämättä oltaisi ehditty, jos oltaisi lähdetty saman päivän aamuna Phanganilta. Krabilta on Phuketiin lyhyempi matka, eikä välissä ole hitaita ja myöhästeleviä lauttoja. Matka ei kartasta katsottuna näytä pitkältä, eikä se olekaan kuin vajaa 200 km, mutta Thaimaa :)
Oletin jo, että ollaan vaan läpikulkumatkalla, mutta meidät olikin siirretty astetta fancympään hotelliin, kun alunperin buukkaamani oli ilmeisesti suljettu pysyvästi. Hotelli oli nimeltään Glow, joka sijaitsee melkein Ao Nangin keskustassa, lyhyen kävelymatkan päässä rannalta. Siellä viihdyttiinkin hyvin se kolme päivää, mitkä oltiin Ao Nangille varattu.
Päätettiin siis lähteä Phanganilta muutamaa päivää aikaisemmin ja poiketa Ao Nangissa matkalla Phuketin lentokentälle. Saarilta poistumiseen kannattaa muutenkin varata koko päivä aikaa. Vaikka meidän lento Phuketista olikin lähdössä vasta klo 22.00 illalla, ei välttämättä oltaisi ehditty, jos oltaisi lähdetty saman päivän aamuna Phanganilta. Krabilta on Phuketiin lyhyempi matka, eikä välissä ole hitaita ja myöhästeleviä lauttoja. Matka ei kartasta katsottuna näytä pitkältä, eikä se olekaan kuin vajaa 200 km, mutta Thaimaa :)
 |
| Ao Nang |
Suunnittelin, että kuljetaan Phanganilta Ao Nangiin omatoimisesti, eikä siis käytetä turisteille suunnattuja pakettimatkoja, jotka on usein kalliita verrattuna julkisiin busseihin tai songthaewiin (lava-autotaksi). Tein tiukan googlettamisen jälkeen tarkan matkasuunnitelman ihan exceliin asti, joka meni jokseenkin näin:
Srithanusta songthaew Thong Salan satamaan (300 b), lautta Surat Thaniin (300 b), taksi tai songthaew Surat Thanin bussiasemalle (? b), julkinen bussi Krabi Towniin (150 b) ja lopuksi taksi tai songthaew hotellille (taksi 300-400 b songthaew 50 -100 b).
Huh. Lista näytti aika uuvuttavalta, ja oltaisiin helppoja uhreja ylihintaisia kyytejä kaupitteleville taksikuskeille väsyneinä, painavat rinkat selässä. Käytiin varuiksi vielä satamassa kyselemässä, minkälaisia pakettimatkoja siellä olisi tarjolla ja onneksi käytiin. Saatiin sovittua kuljetus Krabin bussiasemalle saakka 550b per henkilö, joka oli tosi ok hinta ja vältettäisiin sillä epävarmuudet ja yllärit. Matkustettiin loppujen lopuksi julkisella bussilla, joka oli ilmastoitu ja ihan mukava. Ainoana (isona) miinuksena oli bussin kajareista täysillä pauhaava thaimaalainen popmusa, jonka bassot tärisytti ikkunoita ja nyt en liiottele :D Onneksi oli korvatulpat.
 |
| Railay West |
 |
| Railay Beach |
Saavuttiin hotellille vain huomataksemme, että sitä ei enää ole. Viereisen kaupan myyjä kuitenkin juoksi meidät kiinni ja kertoi soittavansa jollekin. Pian sivukujalta tulikin mies, joka kertoi, että meidän pitäisi nyt yöpyä eri hotellissa ja hän veisi meidät sinne. Lähdettiin sitten miehen perässä pimeälle sivukujalle (aina hyvä idea) ja pienen kävelymatkan jälkeen takaoven kautta aivan upean hotellin aulaan.
Oletin jo, että ollaan vaan läpikulkumatkalla, mutta meidät olikin siirretty astetta fancympään hotelliin, kun alunperin buukkaamani oli ilmeisesti suljettu pysyvästi. Hotelli oli nimeltään Glow, joka sijaitsee melkein Ao Nangin keskustassa, lyhyen kävelymatkan päässä rannalta. Siellä viihdyttiinkin hyvin se kolme päivää, mitkä oltiin Ao Nangille varattu.
 |
| Railay West |
Oltiin mietitty kaksi asiaa, jotka halutaan Krabilla tehdä: käydä Railay beachilla ja saarilla.
Ensimmäisenä päivänä otettiin pitkähäntävene alle ja lähdettiin katsomaan kuuluisa Railay. Railay ei ole saari, mutta sinne pääsee vain veneellä vaikeakulkuisen maaston takia. Veneet jättävät yleensä Railay Westille, josta pääsee kävellen eri puolille aluetta. Pelkkä venematka Railaylle oli jo ällistyttävä: kristallinkirkasta vettä, jossa uiskentelee tuhansia keltaisia pikkukaloja ja merestä nousevia, aivan huikeita kivimuodostelmia.
 |
| Phra Nang Beach |
 |
| Phra Nang Beach |
 |
| Phra Nang Beach |
 |
| Phra Nang Beach |
 |
| Phra Nang Beach |
Phra Nang Beachin täytyy olla yksi upeimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt. Rannalle pääsee kävelemällä kallion vieressä kulkevaa polkua pitkin. Matkalla näkyi apinoita ja kallion sisään vieviä luolia. Perillä vesi on turkoosin ja jadenvihreää, hiekka ihan valkoista ja kaikkea kehystää äkkijyrkät karstikivimuodostelmat, jotka kohoavat korkeuksiin. Kallionseinämistä tihkuu vettä ja pään yläpuolella roikkuvat uhkaavat tippukivimuodostelmat. Joissain kohdin alapuolelle muodostuvat stalagmiitit olivat kasvaneet kiinni yläpuolen stalaktiittiin, jolloin ne muodostavat yhteinäisen kivipylvään. Näidenkin muodostumisessa on kestänyt tuhansia vuosia. Kauempana olevat kukkulat näyttävät siltä kuin ne kaatuisivat veteen minä hetkenä hyvänsä.
Vietettiin oikeastaan koko päivä Phra Nangilla, jossa uitiin, ihmeteltiin tippukiviä ja otettiin aurinkoa. Lopuksi vilkaistiin Tonsai beach, joka on erityisesti kalliokiipeilijöiden suosiossa. Tällä reissulla meillä ei ollut aikaa lähteä kunnolla kiipeilemään, mutta eiköhän me palata tänne vielä.
Seuraavana päivänä arvottiin pitkään lähdetäänkö Phi Phi -saarille vai ei. Mua arvelutti, sillä saarten luonto on pahasti kärsinyt liikaturismista, eikä haluta omilta osin tätä lisätä. Thaimaan viranomaiset ovat tosin jo alkaneet toimenpiteisiin ja esimerkiksi kuuluisa Maya Bay Phi Philla on suljettu turisteilta toistaiseksi. Päädyttiin lopulta siihen, että jätetään Phi Phi rauhaan ja sen sijaan lähdetään vähemmän tunnetulle saarelle Koh Podalle puolen tunnin venematkan päähän Ao Nangista.
 |
| Koh Poda |
 |
| Koh Poda |
 |
| Koh Podan paikallisia |
 |
| Koh Poda |
 |
| Koh Poda |
Koh Poda on luonnonsuojelualuetta, jonne päästäkseen turisti maksaa 400b per henkilö (netissä lukee monessa paikassa 100b per henkilö ja luulin jo, että taas farangia vedätetään, mutta hinnat on ilmeisesti oikeasti nousseet, sillä ainakin viisi eri ihmistä antoi tämän saman hinnan). Tämän pääsymaksun tarkoituksena on pitää alue siistinä ja luonto terveenä. Hypättiin taas pitkähäntäveneen kyytiin ja sovittiin, että lähdetään takaisin kolmen tunnin päästä. Uitiin taas kirkkaassa uima-allasvedessä pikkukalojen kanssa ja ihailtiin meripatsaita. Podan päärannan edustalla kohoaa yksi valtavan kokoinen kukkula, jonka edustalla voi snorklata.
Käveltiin saarta ympäri, eikä sen toisella puolella ollut ketään, joten saatiin nämä huikeat maisemat hetkeksi ihan itsellemme. Uitiin ja kauhisteltiin valtavia merimakkaroita, joita saaren edusta oli täynnä. Rannalla vipelsi myös monenvärisiä rapuja ja tuntemattomaksi jääneitä etanan ja simpukan sekoituksia. Haaveilen tänne yöksi jäämisestä ja rannalla nukkumisesta.
Lopulta jouduttiin lähtemään kiireellä takaisin Ao Nangiin, sillä ukkosmyrsky lähestyi, eikä haluttu olla loukussa saarella. Täälläpäin myrskyt on vähän toisenlaisia kuin Suomessa, joten Podan visiitti jäi odotettua lyhyemmäksi. Voin kuitenkin vain suositella! Pääsymaksu lievitti hiukan omaa ahdistusta turismin haitoista luonnolle, mutta muista silti kertätä omat roskat mukaan mantereelle vietäväksi, äläkä snorklatessa koske mihinkään.
Nyt ollaan jo Balilla, jossa ollaan ehditty kokemaan jo kaikenlaista jännää, kuten tosi kivoja yöllisiä maanjäristyksiä, mutta palataan niihin myöhemmin.
💜 Emmi
0 kommenttia
Jätä kommentti <3