Tänään tuli tasan kuukausi täyteen Koh Phanganilla, eikä yhtään tunnu siltä. Kuukausi Ubudissa tuntui vuodelta. Ehkä ollaan jo totuttu täällä oloon, niin kaikki ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä. Täällä olo on ollut jotenkin rennompi kuin Balilla. Siihen voi vaikuttaa se, että ollaan pienellä saarella, jossa olo on kuin maalla asuisi. Ollaan jo opittu tunnistamaan paikallisia kadulla, ja kaupassa moikataan aina iloisesti. Liikennettä ei juuri ole, joten ajaessa ei tarvitse stressata. Phangan on kyllä tosi kukkulainen, joten hyvä skootteri on must. Tosi jyrkissä alamäissä en halua olla edes kyydissä vaan juoksen skootterin perässä :D


Ensi viikolla päästään vihdoin sukeltamaan, jos on hyvä sää! Viime viikolla sukeltajat olivat nähneet valashaita useammankin kerran (!), joten toivotaan, että meilläkin kävisi tuuri. Säätiedotteet on täällä ihan yhtä tyhjän kanssa, samalla vaivalla voin kysyä meidän pihan sammakolta sataako huomenna. Ennuste lupasi sadetta ja ukkosta koko viime viikolle ja todellisuudessa satoi kai yhtenä yönä. Ei uskalleta varata sukellusreissua liian aikaisin, jos kohdalle sattuukin sitten se oikea ukkosmyrskypäivä, mutta tutkitaan.

Eilen käytiin taas Thong Salan markkinoilla, jossa on ihan mahtava meno. Jätin Heikin smoothie kädessä miesparkkiin ja lähdin kiertämään kojuja. Vaatteet ja muut vastaavat ovat aika samoissa hinnoissa kuin Balilla (tinkimisen jälkeen). Täällä ei juuri tarvitse tingata, kaikki on valmiiksi hinnoteltua ja halpaa. Heikin yhdestä paidasta onnistuttiin kai tinkimään 50 bahtia eli vähän yli euron. Paita maksoi loppujen lopuksi kai 5€. Musta on tullut ihan hyvä tinkaaja, sillä olen oppinut olemaan ottamatta sitä liian vakavasti.

Ostin lisää kookosöljyä paikalliselta mummolta, joka tekee sitä itse. Se on tosi mahtavaa ihon- ja hiustenhoidossa, vaikka haiseekin tosi kummalliselta Suomessa myytävään kookosöljyyn verrattuna. Pyrin laittamaan sitä yöksi, sillä muuten haisen pad thailta kilometrin päähän. Lisäksi mulle tuputettiin kookos-banaanilettuja (0,40€ per lautanen). jotka oli ihan taivaallisen hyviä! Pitää etsiä se sama kauppias ensi kerralla ja ostaa koju tyhjäksi. Lisäksi ostettiin iltapalaksi mangosalaattia (nammm), kilo mangosteeneja ja kilo rambutaneja. Rambutanit on niitä kummallisen karvaisia pikkupalleroita, jotka muistuttaa hiukan litsejä. Niiden koostumus on aika liukas ja limainen, mutta samalla kumman kiinteä :D



Kaiken kaikkiaan Koh Phangan on ollut meille tosi hyvä. Ollaan saatu rentoutua ja levätä. On vaikea vieläkin uskoa, miten kaunis paikka tämä on. Tänään oli tarkoitus mennä käymään saaren itäpuolella, mutta sää näytti myskyisältä ja tuuli kovaa, joten ei viitsitty lähteä. Onkohan mahdollista, että Filippiineillä parhaillaan riehuva Mangkhut-taifuuni vaikuttaa tännekin? Käsittämätöntä kuinka vähän siitä uutisoitiin missään, vaikka kyseessä on huomattavasti Jenkkien vastaavaa isompi ja tuhoisampi. Itsekin sain kuulla siitä vasta, kun kaveri kysyi yltääkö se meille asti.

Käveltiin lopulta rannalle harjoittelemaan akrojoogaa. Innostuttiin siitä Balilla ja ollaan treenattu aina kun mahdollista. Pehmeä hiekkaranta on siihen ihan täydellinen, sillä putoaminen ei satu. Meidän lähirannalla ei ihme kyllä koskaan ole ketään, joten siellä saa olla rauhassa. Porukka kerääntyy rannalle vasta auringonlaskun aikaan soittamaan kitaraa ja tanssimaan. Mun sisäinen kyöstipöysti on täällä päässyt treenaamaan sarkasmin hillintää äärimmäisissä olosuhteissa, kun mulle on tarjottu shamanistista kaakaohierontaa (?), uudelleensyntymäriittiä tai ammattinumerologin selvitystä entisestä elämästäni. Toisaalta, tältä matkalta nimenomaan toivoin, että oppisin vähentämään negatiivisuutta, ajattelemaan avoimemmin ja suhtautumaan kaikkeen kärsivällisemmin, joten mikäs tässä opetellessa :)

💜 Emmi