Moni täällä Chiang Maissa on kysellyt meiltä Balista ja siellä asumisesta. Balin kuvaileminen lyhyesti on hankalaa, ja siellä viettämämme aika nostatti hyvin erilaisia tunteita laidasta laitaan. Vietettiin tällä matkalla neljä kuukautta Balilla. Melko pian ensi-innostuksen jälkeen huomattiin, ettei Bali ehkä olekaan aivan sitä, mitä siloitellut Instagram-kuvat antavat ymmärtää. Me viihdyttiin Balilla tiettyyn pisteeseen asti kyllä ja rakastuttiin joihinkin paikkoihin, mutta ei tämä saari ihan ongelmaton ole. Tässä tulee siis avautuminen Balilla asumisesta, jonka tarkoitus ei ole yleistää tai haukkua, vaan tuoda rehellisesti esille sen epäkohtia.

Balia pidetään turistirysänä, jota se varmasti onkin. Turistien määrä on ihan älytön, joka vaikuttaa kaikkeen tekemiseen saarella. Jotkut sanovat, että turismi kuuluu balilaiseen kulttuuriin. Jotkut taas pitävät Balia epäaitona, sillä kaikki tuntuu olevan tehty turisteja varten. Väkisinkin tuntui ahdistavalta istua trendikahvilassa syömässä annosta, joka maksaa paikallisen päiväpalkan verran ja samalla katsoa, kuinka viereisen hökkelikylän lapset leikkivät löytämällään muovipullolla. Turismi elättää ison osan saaren asukkaista ja joka toinen vastaantulija tuntuu olevan valmis myymään sinulle tuotteitaan tai palveluitaan. Turisteja on tietyillä alueilla selvästi enemmän kuin paikallisia. Turistien määrä on jopa niin älytön, ettei meressä usein mahtunut surffaamaan. Surffaamisen sijaan piti keskittyä siihen, ettei törmää muihin. Lisäksi surffatessa jalkoihin kietoutuvat verkot ja muu roska.





Balilaisiin on vaikea tutustua, sillä usein tuntui siltä, ettei meistä oltu kiinnostuneita ihmisinä. Turistit nähdään keinona lypsää rahaa. Toki kaikki balilaiset eivät ole tällaisia, me emme vain onnistuneet tapaamaan ketään, joka ei olisi halunnut hyötyä meistä. Tämä on tietysti tosi ymmärrettävää, sillä turistit ovat monelle keino elättää perheensä. Mekin olisimme varmasti voineet yrittää enemmän, mutta lopulta väsyimme jatkuviin vedätysyrityksiin, huuteluun, painostamiseen ja syyllistämiseen, jos et ostanut mitään.

Tämä nousi erityisesti esille viime elokuun maanjäristyksen jälkeen. Järistyksen jälkeen yritimme kiireesti poistua Gili-saarilta, sillä jälkijäristysten mahdollisuus oli vielä olemassa, hotellimme oli tuhoutunut ja saarella kierteli aseistettuja rosvojoukkoja ryöstelemässä ihmisiä. Meitä käytettiin surutta hyväksi vaatimalla kohtuuttomia maksuja kuljetuksista ensin veneellä pois saarelta ja myöhemmin kuljetuksesta lentokentälle. Paikallisten osalta tämän voi vielä jotenkin ymmärtää, sillä he olivat ehkä menettäneet kotinsa ja omaisuutensa järistyksessä, ja siinä tilanteessa olimme helppoa rahaa. Eniten tilanteessa järkytti viranomaisten, siis poliisin ja armeijan toiminta, sillä hekin kuljettivat ihmisiä pois paikalta maksusta. Kyytiin pääsivät vain ne, jotka maksoivat eniten. Tämä jätti todella ikävän maun ja ison varjon Balin ylle. Kaikki siinä kaaoksessa tapaamamme turistit vannoivat, etteivät enää ikinä palaa Balille.

Roskat, etenkin muovit ovat valtava ongelma. Viime vuoden alussa Balille julistettiin hätätila roskaisten rantojen takia. Rannat täyttyvät muovista heti, jos niitä ei joka päivä siivoa. Saaren jätehuolto ei toimi ja sitä kuormittavat entisestään miljoonat turistit. Paikalliset eivät ole tässä asiassa turisteja parempia - näimme useamman kerran, kuinka roskia dumpattiin surutta suoraan mereen tai metsään ja tämä toistuu kuulemma päivittäin. Indonesia onkin Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin merijätteen tuottaja. Merten kunto on jo aiheuttanut peruuttamattomia tuhoja koralleissa ja muissa merieläimissä. Esimerkiksi Sanur oli ennen yksi suuri riutta, mutta tänä päivänä sen korallit ovat tuhoutuneet kokonaan. Sanurin rantojen sanotaan olevan Balin parhaimpia, mutta iso osa niistä muistutti allaolevaa kuvaa. Esimerkiksi Thaimaan pikkusaarten rannat pesee Balin helposti 6 - 0. Toivottavasti Sanuria vastapäätä sijaitseva Nusa Penida ei ole seuraavana vuorossa. Keskusteltiin aiheesta Penidalla toimivien sukellusyrittäjäíen kanssa ja he pelkäävät nyt jo pahinta. Laivaliikenne Penidan saarelle on todella vilkasta ja saanut jo aikaan peruuttamattomia tuhoja.

Ranta Balilla

Ranta Koh Phanganilla

Liikenne on vielä ihan oma murheensa. Hullut ruuhkat sulkevat kokonaisia katuja ja kymmenen kilometrin matka kestää tunnin. Autoista puolet tuntuu olevan takseja. Viimeisen viikon kuljin Seminyakissa kuulokkeet tai korvatulpat korvissa, sillä taksit tööttäävät kävelevälle turistille tauotta letkassa. Lakkasimme käyttämästä paikallisia takseja, sillä niistä jokainen yritti vedättää ja osa oli jopa aggressiivisia. Kerrankin meidät jätettiin kauas määränpäästämme keskelle ei mitään, sillä emme suostuneet maksamaan kymmenkertaista hintaa matkasta. Omalla skootterilla ajaminen oli riski ja jouduimme muutamaan läheltä piti -tilanteeseen, jossa olisi voinut käydä huonosti. Lopulta kävelimme paljon, mutta aina ei kapealla jalkakäytävälläkään ole turvassa, sillä skootterit oikaisevat ruuhkia usein ajamalla surutta jalankulkijoiden kaistalla. Jalkakäytäviä ei myökään kaikkialla edes ole, joten joskus oli turvallisempaa liikkua liikenteen seassa skootterilla.

Nähtäväksi jää, kuinka kauan turistit haluavat saarelle vielä tulla, ellei jäteongelmaa aleta ottaa tosissaan. Näillä näkymin me ei palata enää Balille, mutta päätös ei johdu pelkästään Balin ongelmista. Maailmassa on paljon muitakin upeita paikkoja nähtävänä ja halutaan antaa Balille hengähdystauko. Olen silti iloinen ja kiitollinen siitä ajasta, joka saatiin Balilla viettää. Meillä on Balilta niin paljon positiivisia muistoja, ettemme kadu tippaakaan sinne lähtemistä. Koettiin paljon huikean upeita juttuja, nähtiin mielettömiä paikkoja ja tavattiin supermukavia ihmisiä, jotka jäävät mieleen korvaamattomina muistoina. Kiitos Bali!



💜 EMMI