Vietnamin kuulumisia - Saigon ja Phu Quoc
By EmminMenolippuBalille - helmikuuta 21, 2019
Tänään ollaan oltu vajaa kaksi viikkoa Vietnamissa ja aletaan vähitellen tottumaan uusiin maisemiin ja uuteen valuuttaan, jossa on miljoona nollaa. Vietettiin aluksi viikko Ho Chi Minhissä eli Saigonissa, jossa asuttiin ihan keskustan tuntumassa, backpacker-alueella. Ho Chi Minh on valtava kaupunki neonvaloineen, pilvenpiirtäjineen ja loputtominen skootteritulvineen, joten viikko siinä kaaoksessa oli ihan riittävä. Jopa tien ylitys on haaste ja odotettaisiin ensimmäisen risteyksen kohdalla varmaan vieläkin, jos ei oltaisi jo hiukan totuttu tähän Kaakkois-Aasian liikennemeininkiin. Valitse kohta, jossa on mahdollisimman vähän skoottereita ja lähde rauhallisesti ylittämään tietä. Älä juokse äläkä pysähdy, niin skootterit ehtivät väistämään. Tällä taktiikalla meinattiin kyllä jäädä kaahaavan taksin alle Chiang Maissa, mutta useinmiten se toimii :D Ho Chi Minhissä on kyllä jotain taikaa, sillä koskaan et tiennyt, mitä tai ketä kaduilla tulisi vastaan. Meidän lempparipuuhaa olikin istuskella syömässä katukojujen täydellisiä pho-keittoja ja katsella ohi kulkevaa äärimmäisen mielenkiintoista kaaosta.
Käytiin ihailemassa maisemia parissakin rooftop-baarissa, josta on huikeat näköalat kaupungin ylle. Ensimmäinen Chill Skybar sijaitse 27. kerroksessa ja oli meidän lemppari. Alkuillasta oli hyvin tilaa ja pääsimme istumaan ulos, josta on parhaat näköalat kaupunkiin. Täällä on ilmeisesti pukukoodi, joten Heikki vaihtoi varoiksi farkut ja kengät shortsien ja släbäreiden tilalle.
Toinen maisemabaari sijaitsikin sitten 51. kerroksessa Bitexco Financial Tower -pilvenpiirtäjässä. Heli Bar ei ole halvimmasta päästä, mutta maisemat ovat takuulla pökerryttävät. Bitexcossa sijaitsee myös maisematasanne, joka maksaa muistaakseni 200 000 dongia, joten samalla rahalla ostaa jo juomat Heli Barista. Mulla oli epämielyttävä tunne, että koko rakennus heilui, joten lähdettiin melko pian alas.
Meille suositeltiin opiskelijoiden vetämiä kaupunkikierroksia, jotka ovat kuulemma todella suosittuja. Osalle pääsee mukaan jopa ilmaiseksi, sillä kierrokset ovat opiskelijoille hyvä tapa harjoitella englantia. Käytiin yhden turismia opiskelevan pojan kanssa Chinatownissa, jossa vierailtiin kahdessa kauniissa kiinalaisessa pagodassa. Oppaamme englanti oli ihan ok, mutta kovin paljon en näiden temppeleiden historiasta ymmärtänyt. Olimme paikalla juuri vietnamilaisen/kiinalaisen uuden vuoden jälkeen, joka oli oppaamme mukaan hyvä asia, sillä päivää aiemmin temppeli olisi ollut ihan täynnä. Ihmiset tulevat paikalle uhraamaan pieniä seteleitä rahakkaan vuoden toivossa tai sytyttämään suitsukkeita kuolleille sukulaisille ja ystäville. Kuulemma ystävänpäivän aikoihin temppelille kannattaa tulla kumppanin kanssa. Tosin tämä ei viime vuonna oppaallemme toiminut, sillä hän epäonnekseen erosi tyttöystävästään juuri ystävänpäivänä ja sen takia hänellä on ollut huonoa onnea rakkaudessa koko viime vuoden :D Vietnamilainen ja kiinalainen uusi vuosi ovat melko samankaltaisia, mutta oppaamme mukaan pieniä eroja on. Juhlallisuudet kestävät viikon ja usein aika vietetään perheen isovanhempien luona. Naapureille annetaan pieniä lahjoja ja syödään yhdessä perheen kanssa kevätkääryleitä ja paistettua kanaa.
Toiseksi kierrokseksi valitsimme katuruokatourin, jonne lähdimme seuraavana päivänä kahden opiskelijan kanssa. Oppaamme olivat ihan superihania ja puhuivat hyvää englantia. Olimme liikkeellä heidän skoottereillaan, joten pääsimme näkemään Saigonia ihan uudesta perspektiivistä. Ei auttanut kuin laittaa kypärä tiukasti päähän ja toivoa parasta :D Oppaamme olivat kuitenkin tosi kokeneita kuskeja ja juttelivat huolettomasti meidän kanssa samalla kun navigoivat ruuhkien läpi.
Kävimme syömässä ensin pikkuisessa vegaaniruokapaikassa phot, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan alueisiin, joihin turistit eivät tavallisesti eksy. Kävimme katsomassa kaupungin vanhimpia taloja, jotka on kuulemma annettu käyttöön kaikista köyhimmille ihmisille. Talot sijaitsevat hyvällä paikalla ja niistä joutuu maksamaan normaalisti vuokraa. Vuokrat ovat kalliita, jopa 300 dollaria kuussa, johon monella ei ole varaa. Siksi pienissä asunnoissa saattaa asua useampi perhe.
Tämän jälkeen joimme sokeriruoko ja kumkvattimehut ja suuntasimme paikalliselle torille. Ihailimme ensin kukkatoria, josta siirryimme ruokapuolelle. Täällä me saimme (tai jouduimme) osallistumaan perinteisen riisipaperikeksin valmistukseen. Riisipaperi, johon on sekoitettu kookosmaitoa ja esimerkiksi inkivääriä, paistetaan tulella rapeaksi. Meidän yritykset sai alkaan paljon päänpudistelua ja huitomista, mutta jonkinlaiset keksit saatiin aikaiseksi :D Muina täytteinä voi käyttää vaikka banaania tai mustaa seesamia. Samalla reissulla maistoimme myös vietnamilaista pitsaa eli tulella paistettua riisipaperia pitsatäytteillä. Tämä paikallinen versio on kuulemma täällä suositumpaa kuin perinteinen pitsa. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta oli hyvää! Pitsaksi en sitä kuitenkaan ehkä kutsuisi :D
'Pitsan' jälkeen oppaamme ilmoittivat, että seuraavaksi syödään vietnamilaista pannukakkua, jossa letun sisään laitetaan erilaisia täytteitä, usein katkarapuja tms ja koko komeus kääritään salaatinlehden sisään. Itse käärin pannarini lievästi sinapilta maistuvaan lehteen ja heitin sekaan aniksen makuisia kasviksia ja yrttejä. Oppaamme eivät tienneet miksi näitä kutsutaan englanniksi, mutta hyvää oli.
Jälkkäriksi söimme vielä flanit, johon oli sekoitettu jäitä ja kahvia. Hauskaa nähdä, kuinka vietnaminen keittiö on saanut vaikutteita ranskalaisesta. Tosi suosittuja täällä ovat myös banh minhit eli täytetyt patongit.
Ihmettelimme, kuinka oppaamme pystyivät olemaan mustissa paksuissa takeissa, kun lämpöä oli 33 astetta, mutta kuulemma se on sen arvoista, jotta iho pysyy mahdollisimman vaaleana. Tyttöoppaamme hypistelikin mun käsivartta joka välissä ja haikaili itsekin haluavansa olla yhtä vaalea. Ja minä kun luulin olevani ruskettunut! Näkisi vain mun kalmankalpean talvi-ihon ja saattaisi mieli muuttua :D
Jos haluat tavata paikallisia opiskelijoita, syödä superhyvää vietnamilaista katuruokaa ja nauraa poskesi kipeiksi, tee itsellesi palvelus ja varaa Street Food Tour näiltä mahtavilta tyypeiltä!
Se hektisyys on tietyllä tavalla koukuttavaa ja kaupunki loputtoman mielenkiintoinen, mutta ihmis- ja skootteriähky pakotti meidän jatkamaan matkaa. Nyt majaillaan jo Phu Quocin paratiisisaarella Kambodžan edustalla, kuitenkin Vietnamin puolella. Ihana paikka, mutta ihan hirveästi suomalaisia, ahdistaa! :D Toimin täälläkin meidän eläkeläismagneettina, sillä olen jo tutustunut useampaankin ruotsalaiseen seikkailija-mammaan, heja Sverige!
💜 EMMI
Käytiin ihailemassa maisemia parissakin rooftop-baarissa, josta on huikeat näköalat kaupungin ylle. Ensimmäinen Chill Skybar sijaitse 27. kerroksessa ja oli meidän lemppari. Alkuillasta oli hyvin tilaa ja pääsimme istumaan ulos, josta on parhaat näköalat kaupunkiin. Täällä on ilmeisesti pukukoodi, joten Heikki vaihtoi varoiksi farkut ja kengät shortsien ja släbäreiden tilalle.
Toinen maisemabaari sijaitsikin sitten 51. kerroksessa Bitexco Financial Tower -pilvenpiirtäjässä. Heli Bar ei ole halvimmasta päästä, mutta maisemat ovat takuulla pökerryttävät. Bitexcossa sijaitsee myös maisematasanne, joka maksaa muistaakseni 200 000 dongia, joten samalla rahalla ostaa jo juomat Heli Barista. Mulla oli epämielyttävä tunne, että koko rakennus heilui, joten lähdettiin melko pian alas.
Meille suositeltiin opiskelijoiden vetämiä kaupunkikierroksia, jotka ovat kuulemma todella suosittuja. Osalle pääsee mukaan jopa ilmaiseksi, sillä kierrokset ovat opiskelijoille hyvä tapa harjoitella englantia. Käytiin yhden turismia opiskelevan pojan kanssa Chinatownissa, jossa vierailtiin kahdessa kauniissa kiinalaisessa pagodassa. Oppaamme englanti oli ihan ok, mutta kovin paljon en näiden temppeleiden historiasta ymmärtänyt. Olimme paikalla juuri vietnamilaisen/kiinalaisen uuden vuoden jälkeen, joka oli oppaamme mukaan hyvä asia, sillä päivää aiemmin temppeli olisi ollut ihan täynnä. Ihmiset tulevat paikalle uhraamaan pieniä seteleitä rahakkaan vuoden toivossa tai sytyttämään suitsukkeita kuolleille sukulaisille ja ystäville. Kuulemma ystävänpäivän aikoihin temppelille kannattaa tulla kumppanin kanssa. Tosin tämä ei viime vuonna oppaallemme toiminut, sillä hän epäonnekseen erosi tyttöystävästään juuri ystävänpäivänä ja sen takia hänellä on ollut huonoa onnea rakkaudessa koko viime vuoden :D Vietnamilainen ja kiinalainen uusi vuosi ovat melko samankaltaisia, mutta oppaamme mukaan pieniä eroja on. Juhlallisuudet kestävät viikon ja usein aika vietetään perheen isovanhempien luona. Naapureille annetaan pieniä lahjoja ja syödään yhdessä perheen kanssa kevätkääryleitä ja paistettua kanaa.
Toiseksi kierrokseksi valitsimme katuruokatourin, jonne lähdimme seuraavana päivänä kahden opiskelijan kanssa. Oppaamme olivat ihan superihania ja puhuivat hyvää englantia. Olimme liikkeellä heidän skoottereillaan, joten pääsimme näkemään Saigonia ihan uudesta perspektiivistä. Ei auttanut kuin laittaa kypärä tiukasti päähän ja toivoa parasta :D Oppaamme olivat kuitenkin tosi kokeneita kuskeja ja juttelivat huolettomasti meidän kanssa samalla kun navigoivat ruuhkien läpi.
Kävimme syömässä ensin pikkuisessa vegaaniruokapaikassa phot, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan alueisiin, joihin turistit eivät tavallisesti eksy. Kävimme katsomassa kaupungin vanhimpia taloja, jotka on kuulemma annettu käyttöön kaikista köyhimmille ihmisille. Talot sijaitsevat hyvällä paikalla ja niistä joutuu maksamaan normaalisti vuokraa. Vuokrat ovat kalliita, jopa 300 dollaria kuussa, johon monella ei ole varaa. Siksi pienissä asunnoissa saattaa asua useampi perhe.
Tämän jälkeen joimme sokeriruoko ja kumkvattimehut ja suuntasimme paikalliselle torille. Ihailimme ensin kukkatoria, josta siirryimme ruokapuolelle. Täällä me saimme (tai jouduimme) osallistumaan perinteisen riisipaperikeksin valmistukseen. Riisipaperi, johon on sekoitettu kookosmaitoa ja esimerkiksi inkivääriä, paistetaan tulella rapeaksi. Meidän yritykset sai alkaan paljon päänpudistelua ja huitomista, mutta jonkinlaiset keksit saatiin aikaiseksi :D Muina täytteinä voi käyttää vaikka banaania tai mustaa seesamia. Samalla reissulla maistoimme myös vietnamilaista pitsaa eli tulella paistettua riisipaperia pitsatäytteillä. Tämä paikallinen versio on kuulemma täällä suositumpaa kuin perinteinen pitsa. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta oli hyvää! Pitsaksi en sitä kuitenkaan ehkä kutsuisi :D
'Pitsan' jälkeen oppaamme ilmoittivat, että seuraavaksi syödään vietnamilaista pannukakkua, jossa letun sisään laitetaan erilaisia täytteitä, usein katkarapuja tms ja koko komeus kääritään salaatinlehden sisään. Itse käärin pannarini lievästi sinapilta maistuvaan lehteen ja heitin sekaan aniksen makuisia kasviksia ja yrttejä. Oppaamme eivät tienneet miksi näitä kutsutaan englanniksi, mutta hyvää oli.
Jälkkäriksi söimme vielä flanit, johon oli sekoitettu jäitä ja kahvia. Hauskaa nähdä, kuinka vietnaminen keittiö on saanut vaikutteita ranskalaisesta. Tosi suosittuja täällä ovat myös banh minhit eli täytetyt patongit.
Ihmettelimme, kuinka oppaamme pystyivät olemaan mustissa paksuissa takeissa, kun lämpöä oli 33 astetta, mutta kuulemma se on sen arvoista, jotta iho pysyy mahdollisimman vaaleana. Tyttöoppaamme hypistelikin mun käsivartta joka välissä ja haikaili itsekin haluavansa olla yhtä vaalea. Ja minä kun luulin olevani ruskettunut! Näkisi vain mun kalmankalpean talvi-ihon ja saattaisi mieli muuttua :D
Jos haluat tavata paikallisia opiskelijoita, syödä superhyvää vietnamilaista katuruokaa ja nauraa poskesi kipeiksi, tee itsellesi palvelus ja varaa Street Food Tour näiltä mahtavilta tyypeiltä!
 |
| Oppaamme Diep |
Se hektisyys on tietyllä tavalla koukuttavaa ja kaupunki loputtoman mielenkiintoinen, mutta ihmis- ja skootteriähky pakotti meidän jatkamaan matkaa. Nyt majaillaan jo Phu Quocin paratiisisaarella Kambodžan edustalla, kuitenkin Vietnamin puolella. Ihana paikka, mutta ihan hirveästi suomalaisia, ahdistaa! :D Toimin täälläkin meidän eläkeläismagneettina, sillä olen jo tutustunut useampaankin ruotsalaiseen seikkailija-mammaan, heja Sverige!
💜 EMMI
